22.6.2024 9.10
Kulttuuri
 
Lenni Lehtonen, Hertta Wallenius, Pia Mattila-Lonka, Juha Kaita-aho

Missä kulkevat seudun kauneimmat kesätiet?

Merja Valtanen muistuttaa, että Tarvaistentie on yllättävän mäkinen, mutta ei liian haastava pyöräilyreitti.

Merja Valtanen muistuttaa, että Tarvaistentie on yllättävän mäkinen, mutta ei liian haastava pyöräilyreitti.

Lenni Lehtonen

image

Eu­ra, Vaal­jo­ki, Kaut­tua, Pa­ne­lia, Sä­ky­lä, Köy­liö, Rau­ma, Lap­pi, Pöy­tyä, Ylä­ne | Py­hä­jär­vi­seu­dun tie­verk­koon kuu­luu niin lii­ken­ne­mää­ril­tään suu­reh­ko­ja val­ta­tei­tä kuin har­vak­sel­taan kul­ki­joi­ta pal­ve­le­via met­sä­au­to­tei­tä­kin. Kau­neim­pien ke­sä­tei­den var­sil­le kät­key­tyy su­ven su­lo­ja ja ta­ri­noi­ta vuo­si­kym­men­ten var­rel­ta.

Au­to nie­lee as­valt­tia, ja sora ra­hi­see pol­ku­pyö­rän ren­kai­den al­la. Ke­sä­sa­teen kirk­kaat pi­sa­rat va­el­ta­vat tuu­li­la­sin ja si­vuik­ku­noi­den pin­noil­la. Hen­to ke­sä­tuu­li vii­len­tää hel­tei­sel­lä pyö­räi­ly­ke­lil­lä. Vas­taan­tu­li­ja voi ol­la ar­ki­sel­la työ- tai har­ras­tus­mat­kal­la, kaup­pa­reis­sul­la tai vaik­ka­pa pyö­räi­le­mäs­sä koh­ti ky­lä­baa­ria tai tans­si­la­vaa. Oli­pa mat­kan mää­rän­pää mis­sä ta­han­sa, sin­ne pää­se­mi­sek­si on löy­det­tä­vä tie, jota pit­kin kul­kea.

Suo­mes­sa on tei­tä noin 454 000 ki­lo­met­riä. Tiem­me ei­vät ole jä­rin le­vei­tä, ja ajoit­tain tien­pien­ta­reis­ta on jopa pu­laa. Maa­il­man mit­ta­luo­kas­sa tiem­me ovat vaa­ti­mat­to­man ko­koi­sia.

Py­hä­jär­vi­seu­dun tie­verk­ko on kak­si­kais­tais­ta, mut­ta pe­ri­aa­te on sama. Tiet mah­dol­lis­ta­vat su­ju­van mat­kan­te­on ja tar­jo­a­vat kak­si kul­ku­suun­taa - eteen- ja taak­se­päin. Tei­den var­sil­le kät­key­tyy run­saas­ti ar­kis­ta kau­neut­ta, mut­ta sen löy­tä­mi­nen ei ole it­ses­tään­sel­vää. On ai­ka hi­das­taa vauh­tia ja tu­tus­tua seu­dun kau­neim­piin ke­sä­tei­hin.

Tarvaistentie, Hinnerjoki: Maakun­ta­mat­kailua kylämaisemassa

Vaal­jo­en ky­lä­ta­lon pi­ha­pii­ri kir­kas­tuu ke­sä­päi­vän aa­mu­au­rin­gos­sa. Kau­em­pa­na trak­to­ri pö­ri­see ja Vaal­jär­ven kos­teik­koi­sil­la ran­ta­mail­la kur­jet avai­le­vat ää­ni­ään. Ky­lä­ta­lon edus­tal­la kul­ke­vaa Tar­vais­ten­tie­tä pit­kin kul­kee sa­tun­nai­sia au­to­ja, mut­ta muu­ten tun­nel­ma on sees­tei­nen – ja en­nen kaik­kea maa­lai­nen. Vaal­jo­ki­lai­nen Mer­ja Val­ta­nen is­tah­taa ky­lä­ta­lon pirt­ti­pöy­dän ää­reen ja al­kaa ker­toa Tar­vais­ten­ties­tä.

Tar­vais­ten­tie on ke­säi­sin suo­sit­tu pyö­räi­ly- ja moot­to­ri­pyö­räi­ly­reit­ti. Pyö­räi­lyn vas­ta-al­ka­jal­le reit­ti ei Val­ta­sen mu­kaan ole hel­poim­mas­ta pääs­tä, sil­lä maas­to on muu­ta­kin kuin ete­lä­sa­ta­kun­ta­lais­ta ta­sa­maa­ta.

– Ei tämä mi­kään hel­poin reit­ti ole, et­tä kyl­lä täl­le tiel­le mä­kiä mah­tuu. Ja sit­ten on sel­lai­sia pii­lo­nou­su­ja, esi­mer­kik­si Lein­mä­en­tien ris­teyk­sen ym­pä­ris­tös­sä, et­tei edes huo­maa jat­ku­vaa nou­sua.

Tarvaistentien metsätaival saattaa tuntua päättymättömältä, mutta kulkijan onneksi sekä Hinnerjoen että Vaaljoen kylämaisemat avautuvat lopulta.

Tarvaistentien metsätaival saattaa tuntua päättymättömältä, mutta kulkijan onneksi sekä Hinnerjoen että Vaaljoen kylämaisemat avautuvat lopulta.

Lenni Lehtonen

Tar­vais­ten­tien mai­se­mat ovat met­säi­siä, lu­kuun ot­ta­mat­ta muu­ta­maa pel­to­au­ke­aa, Sa­han­ky­län jo­ki­mai­se­maa ja ris­tey­sa­lu­ei­ta. Kun va­jaan kym­me­nen ki­lo­met­rin mat­ka met­sän sii­mek­ses­sä mut­kit­te­le­val­la maa­lais­tiel­lä on tu­los­sa pää­tök­seen, avau­tuu Vaal­jo­en kylä pel­to­au­kei­neen ja maa­ti­loi­neen pyö­räi­li­jän, moot­to­ri­pyö­räi­li­jän tai au­toi­li­jan sil­mien eteen.

– Täs­sä rei­tis­sä juu­ri se on hie­noa, et­tä sekä Hin­ner­jo­en et­tä Vaal­jo­en pääs­sä on sel­väs­ti ky­lä­mai­se­ma, jon­ne saa­pua. En­sim­mäi­sel­lä ajo­ker­ral­la voi tun­tua, et­tei met­sä­tai­val lopu lain­kaan, mut­ta kyl­lä ne ky­lät tu­le­vat lo­pul­ta vas­taan – ja se on upea näky. Li­säk­si noin kah­den­sa­dan met­rin pääs­sä Vaal­jo­el­ta My­nä­mä­en suun­taan avau­tuu kau­nis nä­ky­mä Vaal­jär­vel­le­kin, Val­ta­nen luon­neh­tii.

Hin­ner­jo­el­ta My­nä­men Haa­pai­siin kul­ke­va yh­dys­tie 2021 on 36 ki­lo­met­riä pit­kä. Tu­run tie­pii­riin kuu­lu­va maan­tie tun­ne­taan Eu­ran ja Lai­ti­lan alu­eel­la Tar­vais­ten­tie­nä ja My­mä­mä­en alu­eel­la Kar­ja­lan­tie­nä.

Kah­den maa­kun­nan mail­le ulot­tu­va maan­tie on ai­koi­naan teh­ty kah­den naa­pu­ri­ky­län tii­viis­sä yh­teis­työs­sä – Vaal­jo­en ak­tii­vi­sen ky­läyh­tei­sön li­säk­si Laa­jo­en pi­tä­jän­vä­ki on ol­lut tie­töis­sä mu­ka­na.

– Hie­noa, et­tä tä­män tien suh­teen on pu­hal­let­tu yh­teen hii­leen maa­kun­ta­ra­jois­ta riip­pu­mat­ta. Ai­koi­naan oli niin, et­tä tie pääl­lys­tet­tiin en­sin Laa­jo­el­le as­ti, mut­ta he oli­vat mei­dän vaal­jo­ki­lais­ten tu­ke­na niin kau­an, et­tä me­kin saim­me pääl­lys­te­tyn tie­yh­tey­den tän­ne.

Korventie, Säkylä: Vuosikymmeniä tienvarressa

Sä­ky­läs­sä si­jait­se­van Kor­ven­tien var­rel­la vuo­des­ta 1955 asu­nut Es­te­ri Ran­ta­nen muis­te­lee, kuin­ka tie on ai­em­min tun­net­tu eri ni­mil­lä ja si­jain­nut eri koh­das­sa. Ny­ky­ään tie on toi­sel­la pai­kal­laan ja se tun­ne­taan jär­jes­tyk­ses­sään kol­man­nel­la ni­mel­lä.

– Muu­tin tä­hän jo edes­men­neen mie­he­ni ko­to­ta­loon vuo­den 1955 elo­kuus­sa. Sil­loin tie oli vie­lä Ki­vi­kos­ki-ni­mi­nen ja eri koh­das­sa täs­sä rin­tees­sä. Sen jäl­keen tie on ol­lut ni­mel­tään Virt­taan­tie ja nyt se on tuon uu­den tien val­mis­tu­tu­mi­sen jäl­keen ol­lut Kor­ven­tie.

Esteri Rantanen kertoo asuneensa nykyisen Korventien varrella 1950-luvulta alkaen.

Esteri Rantanen kertoo asuneensa nykyisen Korventien varrella 1950-luvulta alkaen.

Lenni Lehtonen

– En­nen ny­kyis­tä Virt­taan­tie­tä eli tuo­ta uut­ta tie­tä kaik­ki re­kat kul­ki­vat täs­tä Loi­maan suun­taan ja tiel­lä oli kova vi­li­nä. Lii­ken­teen siir­ryt­tyä kul­ke­maan Virt­taan­tie­tä, on Kor­ven­tie muut­tu­nut rau­hal­li­sek­si. Kyl­lä täs­sä kau­neil­la il­moil­la pyö­räi­lee mu­ka­vas­ti ih­mi­siä.

1950-lu­vul­ta as­ti ny­kyi­sen Kor­ven­tien var­rel­la asu­nut Ran­ta­nen on näh­nyt maan­tien kaik­ki vai­heet pie­nes­tä hiek­ka­ties­tä vil­kas­lii­ken­tei­sek­si seu­tu­tiek­si ja sit­tem­min rau­hoit­tu­neek­si maan­tiek­si. Elä­mä on men­nyt eteen­päin niin tiel­lä kuin sen var­rel­la­kin. Tuu­li­set ja kii­rei­set ajat tie­nool­la ovat ohi, mut­ta ke­sä­tuu­len hen­to vire saa pi­ha­maan ja maan­tien vä­li­sen koi­vu­ku­jan pui­den leh­det ka­hi­se­maan.

– Tämä tie pääl­lys­tet­tiin 1970-lu­vul­la. Muis­tan, kuin­ka sil­loin eräs löy­tä­ne­läi­nen tak­si­kus­ki van­noi kont­taa­van­sa Löy­tä­neel­tä Sä­ky­län kir­kon­ky­läl­le, jos as­valt­ti täl­le tiel­le saa­tai­siin. No, ei hän sit­ten kon­tan­nut, Ran­ta­nen nau­raa.

Hä­nen pi­ha­pii­rin­sä koh­dal­la maa­lais­mai­se­ma on sekä pe­rin­tei­nen et­tä kau­nis, sil­lä Ki­vi­kos­ken sa­han van­ha mil­jöö en­ti­si­ne tu­ki­nuit­to­paik­koi­neen tar­jo­aa ohit­se pol­ke­vil­le ih­mi­sil­le pie­nen ik­ku­nan vuo­si­kym­men­ten taak­se – jo­ki­nä­ky­mää Py­hä­jo­en uo­maan unoh­ta­mat­ta.

Hinnerjoentie, Lappi: Hinnerjoki kohisee Kaukolassa

La­pin ja Hin­ner­jo­en vä­lil­lä kul­ke­va yh­dys­tie 2070 tun­ne­taan La­pis­ta Suk­ka­laan as­ti ni­mel­lä Hin­ner­jo­en­tie ja Suk­ka­las­ta Hin­ner­jo­el­le ni­mel­lä Ran­ta­tie. Rei­til­le osuu mo­nien mui­den ete­lä­sa­ta­kun­ta­lais­ten ky­lien ta­voin Kau­ko­lan kylä, joka on Pau­lii­na ja Timo Es­ko­lan sekä Esa Ruo­ho­lan mu­kaan si­jain­nut sa­mal­la pai­kal­la jo vuo­si­sa­to­jen ajan. His­to­ri­an ha­vi­nan ohel­la maa­lais­mai­se­mat ovat tie­o­suu­del­la upei­ta.

Kaukolan kylä vuonna 1958.

Kaukolan kylä vuonna 1958.

Esa Ruohola

– En­sim­mäi­set kart­ta­mer­kin­nät Kau­ko­las­ta ovat vuo­del­ta 1540, Ruo­ho­la taus­toit­taa.

1600-lu­vul­la paik­kan­sa tä­kä­läi­ses­sä maa­lais­mai­se­mas­sa va­kiin­nut­ta­nut Kau­ko­la on kol­mi­kon mu­kaan ny­ky­ään hil­jai­nen ja rau­hal­li­nen mil­jöö, jos­kin Hin­ner­jo­en­tien lii­ken­ne kul­kee ky­län läpi.

– Vuo­sien var­rel­la lii­ken­ne­mää­rät ovat täl­lä tiel­lä kas­va­neet, esi­mer­kik­si rah­ti­lii­ken­ne Lap­piin on vil­kas­ta, Timo Es­ko­la ar­vi­oi.

Taus­tal­ta kan­tau­tu­va täys­pe­rä­vau­nun ko­li­na ja moot­to­ri­pyö­rien jy­ri­nä pi­tä­vät ää­ni­maa­il­man kyl­läi­se­nä.

– Moot­to­ri­pyö­riä täs­sä kul­kee pal­jon. Yleen­sä ne reis­saa­vat vii­den tai kuu­den pyö­rän ryh­mis­sä, sil­lä Eu­ra­jo­el­ta My­nä­mä­el­le Kar­ja­lan ky­lään on kau­nis moot­to­ri­pyö­rä­reit­ti. Ja joka ker­ta, kun rek­ka kur­vaa ta­lom­me ohit­se, sei­nil­lä tau­lut tä­ri­se­vät, ai­van Ran­ta­tien ku­pees­sa asu­va Pau­lii­na Es­ko­la ker­too hy­myil­len.

Kaukolan kylä kesällä 2023.

Kaukolan kylä kesällä 2023.

Lenni Lehtonen

Moot­to­ri­pyö­räi­lyn ohel­la pyö­räi­ly­kin on­nis­tuu moit­tees­to­mas­ti, sil­lä en­sim­mäi­sen pin­noit­teen­sa 1970-lu­vul­la saa­neen tien ny­kyi­sen pin­noit­teen kun­to on hyvä. Ai­no­ak­si puut­teek­si kol­mik­ko ni­me­ää pien­ta­rei­den puut­tu­mi­sen – tark­ka­na on ol­ta­va.

Nel­jän vuo­si­sa­dan ai­ka­na Kau­ko­lan si­lu­et­ti maan­tien var­rel­la on saa­nut ko­sol­ti vih­re­ää vä­riä ym­pä­ril­leen. Vie­lä kuu­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten mai­se­ma Kau­ko­lan ky­läs­sä oli hy­vin avoin­ta, mut­ta nyt ti­lan­ne on toi­nen. Pai­kal­li­set kan­nus­ta­vat ih­mi­siä py­säh­ty­mään ky­läs­sä ohi aja­es­saan, vaik­ka ky­lä­mil­jöö on­kin pui­den ja pus­kien ta­ka­na pii­los­sa.

– Olem­me tot­tu­neet, et­tä Kau­ko­la on ai­na ol­lut sel­lai­nen lä­pi­kul­ku­paik­ka, ja meil­le Hin­ner­jo­en­tie on jo­ka­päi­väis­tä elä­mää, Timo Es­ko­la poh­tii.

– Vaik­ka tiel­le ei pal­joa ta­lo­ja näy­kään ja vä­ki­kin on tääl­lä vä­hen­ty­nyt, niin ter­ve­tu­loa Kau­ko­laan, Pau­lii­na Es­ko­la sa­noo.

Pyhän Henrikintie: Tie täynnä muistoja

Köy­li­ös­sä mut­kit­te­le­val­la Py­hän Hen­ri­kin­tiel­lä pel­to­mai­se­mat vuo­rot­te­le­vat veh­re­än met­sän ja van­ho­jen ra­ken­nus­ten kans­sa. Il­mo Huh­ti­nen on asu­nut ny­kyi­ses­sä ta­los­saan Py­hän Hen­ri­kin­tiel­lä Yt­ti­län mu­se­o­kou­lua vas­ta­pää­tä vuo­des­ta 1973.

Pyhän Henrikintiellä vaihtelevat peltomaisemat ja vehreä luonto.

Pyhän Henrikintiellä vaihtelevat peltomaisemat ja vehreä luonto.

Hertta Wallenius

– Olen ihan tien vie­res­sä asu­nut jo 90 vuot­ta. Syn­ty­mä­ko­ti­ni on tuos­sa ihan nur­kil­la, Huh­ti­nen ker­too ja osoit­taa tiel­le päin ik­ku­nas­taan.

Huh­ti­sel­la on pal­jon muis­to­ja tien var­rel­ta hä­nen jo­kai­ses­ta elä­män­vai­hees­taan. Lap­suu­des­taan hän muis­taa eri­tyi­ses­ti vilk­kaan he­vos­lii­ken­teen Py­hän Hen­ri­kin­tiel­lä.

– Täs­tä kul­ki kak­si he­vos­kus­kia, jot­ka ke­rä­si­vät mai­dot aa­mu­sin: toi­nen kul­ki Läh­teen­ky­läs­tä, ja toi­nen kier­si Kar­hi­an­tien kaut­ta mei­je­riin, Huh­ti­nen muis­te­lee.

Hän ker­too, et­tä kun ke­vät tuli, niin mai­to­kus­kit ei­vät pääs­seet enää reel­lä kul­ke­maan – sil­loin piti vaih­taa me­no­pe­li ko­va­pyö­rä­rat­tai­siin.

– Mai­to­kus­keil­la oli tär­keä teh­tä­vä. Mei­je­ris­tä tuo­tiin voi­ta, jop­pia ja jäl­ki­mai­toa. Jäl­ki­mai­to oli va­si­koil­le ja si­oil­le ää­rim­mäi­sen hy­vää ra­vin­toa.

Ilmo Huhtinen asuu Pyhän Henrikintiellä Yttilän museokoulua vastapäätä. Hän on käynyt Yttilän koulua lapsena.

Ilmo Huhtinen asuu Pyhän Henrikintiellä Yttilän museokoulua vastapäätä. Hän on käynyt Yttilän koulua lapsena.

Hertta Wallenius

En­sim­mäi­set kak­si vuot­ta Huh­ti­nen kävi kou­lua Kan­kaan­pään ky­läs­sä 3 ki­lo­met­rin pääs­sä ko­toa, mut­ta siir­tyi Yt­ti­län kou­luun myö­hem­min. Kou­lu­mat­kat tait­tui ke­säi­sin kä­vel­len ja tal­vi­sin suk­sil­la.

Hän muis­te­lee, et­tä jos­sain vai­hees­sa ky­läl­lä oli jopa kol­me kaup­paa ja vii­si pank­kia. 1950-lu­vul­la Lal­lin­ta­lon tans­sit toi­vat ih­mi­siä ky­läl­le isois­ta kau­pun­geis­ta as­ti. Huh­ti­nen työs­ken­te­li jär­jes­tys­mie­he­nä Lal­lin­ta­lol­la sii­hen ai­kaan.

Ny­ky­ään Il­mo Huh­ti­nen käy kä­ve­le­mäs­sä sekä tiel­lä et­tä met­säs­sä ja lä­hi­a­lu­eel­la. Hän to­te­aa, et­tä Py­hän Hen­ri­kin­tie mer­kit­see hä­nel­le pal­jon.

– Nuo­rem­pa­na on tul­lut pyö­räil­tyä pal­jon tiel­lä, mut­ta ny­ky­ään kä­ve­len. On­han tämä rau­hal­li­nen paik­ka. Ko­ti­seu­tu on ai­na tär­keä asia, hän ker­too.

Särkijärventie, Yläne: Korven kätköissä

Ylä­neel­lä mo­net iki­van­hat hiek­ka­tiet kul­ke­vat sy­väl­lä lou­nai­sen Suo­men vii­meis­ten, to­del­lis­ten erä­mai­den uu­me­nis­sa. Näil­lä mut­kit­te­le­vil­la teil­lä voi hel­pos­ti ajel­la il­man, et­tä koh­taa ris­tin­sie­lu­a­kaan.

Ida Toi­vo­sel­le yk­si Ylä­neen kau­neim­mis­ta met­sä­teis­tä on mel­ko lä­hel­lä omaa lap­suu­den­ko­tia Ko­li­num­mes­sa. Moot­to­ri­pyö­räl­lä mat­kaa tait­ta­va Ida ajaa ke­sä­päi­vä­nä Sär­ki­jär­ven­tiel­le. Ajo­pe­li­nä ole­va ko­mea moot­to­ri­pyö­rä on nai­sen it­sel­leen os­ta­ma jou­lu­lah­ja vuo­del­ta 2020. Kii­rei­ses­sä työ­e­lä­mäs­sä moot­to­ri­pyö­räl­lä teh­dyt ke­sä­reis­sut ovat ol­leet oi­va kei­no "tyh­jen­tää pää­tä". Ida te­kee vä­lil­lä pit­kiä ajo­mat­ko­ja sekä van­hem­pien­sa et­tä ys­tä­vien­sä kans­sa. Nyt ol­laan kui­ten­kin ko­ti­nur­kis­sa.

Ida Toivonen ajaa moottoripyörällä pienempääkin tietä, kuten Särkijärventietä.

Ida Toivonen ajaa moottoripyörällä pienempääkin tietä, kuten Särkijärventietä.

Pia Mattila-Lonka

– Sär­ki­jär­vi oli myös mei­dän lä­hi­ran­ta lap­suu­des­sa, Ida ker­too.

Tär­keä koh­de nä­kyy se­kin Sär­ki­jär­ven­tiel­le. Siel­lä se on, ui­ma­ki­vi! Sär­ki­jär­vel­le teh­tiin Idan vel­jien kans­sa ke­sä­hel­teil­lä uin­ti­reis­su­ja tii­vii­seen tah­tiin. Ma­ta­la, hy­vin kir­kas­ve­ti­nen jär­vi oli omi­aan lap­sil­le, ja ko­toa saa­tet­tiin läh­teä pel­käs­tään uik­ka­rit ja pyyh­keet mu­ka­na hei­nä­töi­den jäl­keen. Ran­nal­la on myös laa­vu, ja jär­vi­mai­se­ma avau­tuu ihan tiel­le as­ti.

Moot­to­ri­pyö­räl­lä tai pol­ku­pyö­räl­lä juu­ri täl­lä kor­pi­seu­dul­la pys­tyy hel­pos­ti te­ke­mään use­am­man jär­ven kier­rok­sen: Sär­ki­jär­ven lä­het­ty­vil­lä si­jait­se­vat ni­mit­täin erä­maa­jär­vet My­nä­jär­vi ja Sa­vo­jär­vi.

Alu­eel­la ris­tei­lee ko­ko­nai­nen met­sä­tei­den ver­kos­to, ja Idan äi­ti Tar­ja Toi­vo­nen on pol­ke­nut vä­lil­lä ko­to­aan myös Kur­jen­rah­kan kan­sal­lis­puis­ton tun­ne­tul­le Ku­han­kuo­non ra­ja­ki­vel­le. Sa­vo­jär­vel­tä löy­ty­vät myös mu­ka­vat ui­ma­pai­kat, mut­ta My­nä­jär­vel­lä yleis­tä ran­taa ei ole. Sa­mal­la seu­dul­la ajel­les­sa pyö­räi­li­jää vas­taan tu­lee hel­pos­ti myös Po­rin pri­kaa­tin Raa­sin har­joi­tu­sa­lue.

Pienistä teistä löytyy helmiä.

Pienistä teistä löytyy helmiä.

Pia Mattila-Lonka

– Raa­sin ul­koi­lu­a­lue on ai­ka hie­no, ja jos­kus on is­tut­tu Raa­sin van­han sot­kun ran­nas­sa­kin.

Lei­ri­so­ti­las­ko­ti alu­eel­le val­mis­tui jo 1952, ja 1940–50 -lu­ku­jen tait­tees­sa Raa­si­jär­ven kau­nii­seen mai­se­maan ra­ken­net­tiin lu­kui­sia hir­si­siä yk­sik­kö­ra­ken­nuk­sia va­rus­mies­voi­min. Ny­kyi­sin har­joi­tu­sa­lue on useim­mi­ten var­sin hil­jai­nen. Raa­sin por­til­ta voi ajaa edel­leen myös Ris­ti­suon­tiel­le, jos­sa ke­säi­sin tu­lee mo­nas­ti vas­taan pol­ku­pyö­räi­li­jöi­tä Ylä­neen kir­kon­ky­län suun­nas­ta.

Käkialhontie-Peltomaantie-Paneliantie, Panelia: Tie peltojen keskellä

Lau­ri Lind­berg py­säyt­tää au­ton kes­kel­lä Saa­ren­maan–Kä­ki­al­hon pel­to­au­ke­aa ja läh­tee kii­pe­ä­mään lin­tu­tor­niin. Yl­hääl­tä avau­tu­vas­sa mai­se­mas­sa kau­ra huo­juu kul­tai­se­na.

– Tämä on hie­no paik­ka il­ta-au­rin­gos­sa. Ty­ven­tä ei ole iki­nä, sil­lä me­rel­le on lin­nun­tie­tä vain pa­ri­sen­kym­men­tä ki­lo­met­riä. Pel­to­au­ke­at jat­ku­vat pe­ri­aat­tees­sa Verk­ko­ka­rin­lah­teen saak­ka, Lind­berg ker­too.

Tor­nin vie­res­sä kul­kee Kä­ki­al­hon­tie: Pa­ne­li­an­tiel­tä er­ka­ne­va hil­jai­nen hiek­ka­tie ris­tey­tyy vä­hän mat­kan pääs­sä Pel­to­maan­tiek­si, jota pit­kin pää­see ta­kai­sin Pa­ne­li­an­tiel­le. Muu­ta­man ki­lo­met­rin lenk­ki on oi­va pik­ku­lenk­ki esi­mer­kik­si pyö­räi­li­jöil­le.

Näissä Panelian Saarenmaan kotimaisemissa Lauri Lindbergin silmä lepää.

Näissä Panelian Saarenmaan kotimaisemissa Lauri Lindbergin silmä lepää.

Pel­to­jen kes­kel­lä voi ku­vi­tel­la, mil­tä näyt­ti, kun alu­eel­la vie­lä lai­neh­ti meri. Maan nous­tua ja me­ren ve­täy­dyt­tyä tän­ne muo­dos­tui val­ta­via suo­a­lu­ei­ta, jot­ka kui­vat­tiin pel­loik­si vii­me vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na.

– Pa­ne­li­an pel­lot ovat pit­käl­ti van­haa suo­a­lu­et­ta. Nämä pel­lot ei­vät kui­ten­kaan ole enää vi­ral­li­ses­ti tur­ve­mai­ta. Tääl­lä on mo­ni­la­jis­ta maa­ta, Lind­berg sa­noo.

En­ti­nen suo on kui­ten­kin yhä hal­la­nar­kaa alu­et­ta, sen vil­je­li­jät tie­tä­vät hy­vin.

Lind­berg on elä­nyt ja työs­ken­nel­lyt ikän­sä näis­sä mai­se­mis­sa. Tätä ny­kyä hän toi­mii maan­ra­ken­nus- sekä ra­ken­nus­töis­sä ja vel­jen­sä apu­na lä­hei­sel­lä su­ku­ti­lal­la.

– Tämä on ko­ti­mai­se­ma­ni: juu­re­ni ovat tääl­lä, ja tun­nen tääl­lä kaik­ki ih­mi­set. Ei tämä kaik­kien mie­les­tä mi­kään la­keus ole, mut­ta mi­nul­le tär­keä.

Lind­berg osoit­taa van­haa siir­to­lais­ti­laa ja to­te­aa, et­tä mai­se­mas­sa nä­kyy myös pal­jon elet­tyä his­to­ri­aa.

– Osa mais­ta on ai­ka­naan kuu­lu­nut ta­loil­le, osa tor­pil­le. Mai­ta on os­tel­tu his­to­ri­an saa­tos­sa.

Saa­ren­maal­la nä­kee Lind­ber­gin mu­kaan jo kau­kaa nou­se­van uk­kos­rin­ta­man. Pel­to­au­ke­al­le as­ti my­rä­kät ei­vät kui­ten­kaan yl­lä.

– Tuol­la on Röys­kän­rin­nan kal­lio, ja toi­ses­sa suun­nas­sa voi­ma­lin­ja. Nii­den yli uk­ko­set ei­vät tule.

Met­säi­set kal­li­o­mä­et kuu­lu­vat Lind­ber­gin mu­kaan oleel­li­ses­ti Pa­ne­li­an mai­se­maan sii­nä mis­sä isot pel­to­au­ke­at­kin.

Nak­ki­lan ra­jal­le on tääl­tä mat­kaa va­jaat nel­jä ki­lo­met­riä.

– Meil­tä on Nak­ki­lan kes­kus­taan noin 13 ki­lo­met­riä.

Ota kantaa

Näköislehti

Menovinkit

To 11.7. Kesäpäivän musiikkihetki

klo 12–12.30 Sä­ky­län kir­kos­sa. Ah­ti Lai­ne. Järj. Sä­ky­lä-Köy­li­ön srk.

To 11.7. Ystäväkahvila

klo 16–18 Eu­ras­sa. Ko­koon­tu­mi­nen kir­kon park­ki­pai­kal­la Sork­kis­ten­tien puo­lel­la. Oh­jel­mas­sa ge­o­kät­köi­lyä. Järj. Tul pe­rem­mäl -han­ke.

To 11.7. Veikko Tuomi -lauluilta

klo 18 Kiu­kais­ten Wan­has­sa Pap­pi­las­sa (Pap­pi­lan­ku­ja 3, Eu­ra) Mark­ku Wi­le­nin joh­dol­la. Järj. Ko­ti­seu­tu- ja mu­se­oyh­dis­tys Kiu­kais­ten Kil­ta.

Pe 12.7. Mannilan iltatori

klo 18–20 ka­la­sa­ta­mas­sa (Ka­la­ran­ta 53, Eu­ra). To­ri­tuot­tei­ta, plät­te­jä ja po­ni­rat­sas­tus­ta. Timo Män­nis­tö esiin­tyy. Järj. Man­ni­lan Ky­lä­toi­min­ta­yh­dis­tys.

Pe 12.7. Räsymattopiknik

klo 18 Hin­ner­jo­en ko­ti­seu­tu­mu­se­ol­la (Luot­teen­pe­rän­tie 13, Eu­ra). Oma mat­to ja eväät. Järj. Hin­ner­jo­en ko­ti­seu­tu­yh­dis­tys.

La 13.7. Opastettu kävelykierros

klo 13 Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­tos­sa. Läh­tö Tal­lin­mä­el­tä (Se­pän­tie, Eu­ra). Kes­to 1 h, kä­teis­mak­su. Järj. Ala­sa­ta­kun­nan op­paat.

Su 14.7. Opastettu kävelykierros

klo 13 Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­tos­sa. Läh­tö Tal­lin­mä­el­tä (Se­pän­tie, Eu­ra). Kes­to 30 min, kä­teis­mak­su. Järj. Ala­sa­ta­kun­nan op­paat.

Su 14.7. Rooli­o­pas­tus­kierros

klo 15 Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­tos­sa. Läh­tö Tal­lin­mä­el­tä (Se­pän­tie, Eu­ra). Kes­to 1 h, kä­teis­mak­su. Alu­een his­to­ri­aa ta­ri­nal­li­se­na ker­to­muk­se­na 1800-lu­vun asuk­kai­den joh­dol­la. Järj. Ala­sa­ta­kun­nan op­paat.

Su 14.7. Ville Mäkimattilan 30-vuotis­tai­tei­li­ja­juh­la­kon­sertti

klo 15 Ylä­neen ko­ti­seu­tu­mu­se­ol­la (Lii­san­tie 13, Pöy­tyä). Kah­vi­myyn­ti. Va­paa pää­sy. Järj. Ylä­neen ko­ti­seu­tu­yh­dis­tys.

Instagram

Menovinkit

To 11.7. Kesäpäivän musiikkihetki

klo 12–12.30 Sä­ky­län kir­kos­sa. Ah­ti Lai­ne. Järj. Sä­ky­lä-Köy­li­ön srk.

To 11.7. Ystäväkahvila

klo 16–18 Eu­ras­sa. Ko­koon­tu­mi­nen kir­kon park­ki­pai­kal­la Sork­kis­ten­tien puo­lel­la. Oh­jel­mas­sa ge­o­kät­köi­lyä. Järj. Tul pe­rem­mäl -han­ke.

To 11.7. Veikko Tuomi -lauluilta

klo 18 Kiu­kais­ten Wan­has­sa Pap­pi­las­sa (Pap­pi­lan­ku­ja 3, Eu­ra) Mark­ku Wi­le­nin joh­dol­la. Järj. Ko­ti­seu­tu- ja mu­se­oyh­dis­tys Kiu­kais­ten Kil­ta.

Pe 12.7. Mannilan iltatori

klo 18–20 ka­la­sa­ta­mas­sa (Ka­la­ran­ta 53, Eu­ra). To­ri­tuot­tei­ta, plät­te­jä ja po­ni­rat­sas­tus­ta. Timo Män­nis­tö esiin­tyy. Järj. Man­ni­lan Ky­lä­toi­min­ta­yh­dis­tys.

Pe 12.7. Räsymattopiknik

klo 18 Hin­ner­jo­en ko­ti­seu­tu­mu­se­ol­la (Luot­teen­pe­rän­tie 13, Eu­ra). Oma mat­to ja eväät. Järj. Hin­ner­jo­en ko­ti­seu­tu­yh­dis­tys.

La 13.7. Opastettu kävelykierros

klo 13 Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­tos­sa. Läh­tö Tal­lin­mä­el­tä (Se­pän­tie, Eu­ra). Kes­to 1 h, kä­teis­mak­su. Järj. Ala­sa­ta­kun­nan op­paat.

Su 14.7. Opastettu kävelykierros

klo 13 Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­tos­sa. Läh­tö Tal­lin­mä­el­tä (Se­pän­tie, Eu­ra). Kes­to 30 min, kä­teis­mak­su. Järj. Ala­sa­ta­kun­nan op­paat.

Su 14.7. Rooli­o­pas­tus­kierros

klo 15 Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­tos­sa. Läh­tö Tal­lin­mä­el­tä (Se­pän­tie, Eu­ra). Kes­to 1 h, kä­teis­mak­su. Alu­een his­to­ri­aa ta­ri­nal­li­se­na ker­to­muk­se­na 1800-lu­vun asuk­kai­den joh­dol­la. Järj. Ala­sa­ta­kun­nan op­paat.

Su 14.7. Ville Mäkimattilan 30-vuotis­tai­tei­li­ja­juh­la­kon­sertti

klo 15 Ylä­neen ko­ti­seu­tu­mu­se­ol­la (Lii­san­tie 13, Pöy­tyä). Kah­vi­myyn­ti. Va­paa pää­sy. Järj. Ylä­neen ko­ti­seu­tu­yh­dis­tys.

Instagram