Useimmat uuden vuoden lupaukset liittyvät kuitenkin laihduttamiseen ja liikuntaan. Tähän aikaan vuodesta kuntosalit täyttyvät uuden elämän aloittaneista optimisteista.
Mutta kuinka moni muutos tai lupaus pitää alkuinnostuksen jälkeen?
Urheilussa puhutaan elimistön adaptaatiosta eli sopeutumisesta. Harjoittelun tarkoitus on, että elimistö sopeutuu tietylle rasitustasolle, jonka jälkeen rasitusta lisätään ja sopeutuminen jatkuu yhä koveneviin määriin ja tehoihin huipentuen kilpailusuoritukseen. Sopeutumisen on kuitenkin tapahduttava pikku hiljaa asteittain, muuten edessä on romahdus.
Sopeutuminen eli tottuminen on avainsana kaikissa muissakin muutoksissa. Esimerkiksi laihduttajat valittavat, että kaikki hyvä on epäterveellistä ja terveellinen pahaa. Olisiko kuitenkin niin, että se mihin on tottunut, on hyvää, ja mihin ei ole tottunut, maistuu pahalta?
Urheilu-urallani vaikeinta huipulle pyrkimisessä ei suinkaan ollut kova harjoittelu vaan kurinalaiseen ruokavalioon sopeutuminen. Joidenkin viikkojen sinnittelyn jälkeen raejuustokastikkeet ja tattari-banaanipuuro alkoivat maistua oikeasti hyvältä, eikä viinereitä ja suklaata enää kaivannut.
Ravintoneuvojat puhuvat pienten elämäntapamuutosten puolesta painonhallinnassa.
Tuloksia saa, kun muokkaa omia elintapojaan pikku hiljaa terveempään suuntaan sen sijaan, että aloittaa jonkin mittavan, entisestä täysin poikkeavan kuurin.
Arkiliikunta on helppo tapa lisätä liikuntaa ja kalorikulutusta. Tässäkin on kyse pienistä valinnoista, kuten hissin vaihtamisesta rappuihin tai työmatkan kulkemisesta kävellen tai pyörällä. Tai jopa kävelylenkin ottamisesta iltarutiineihin.
Liikunta etenkin ulkona parantaa unen laatua, jolla myös on positiivinen vaikutus painonhallintaan.
Muutoksen pysyvyys on todennäköisempää, jos on henkisesti valmistautunut muutaman viikon kärvistelyyn. Se lienee kuitenkin pieni hinta pysyvästä elämän laatua – ja kenties pituuttakin – parantavasta muutoksesta.