Uusi vuosi on alkanut ja monet ovat tehneet lupauksia ties mistä elämän parannuksista. Joku päättää antaa aikaa enemmän perheelleen, joku vannoo vakaasti lopettavansa suklaan syönnin. Moni voisi mielestäni yrittää vieroittautua älyttömästä kännykän räpläyksestä.

Useim­mat uu­den vuo­den lu­pauk­set liit­ty­vät kui­ten­kin laih­dut­ta­mi­seen ja lii­kun­taan. Tä­hän ai­kaan vuo­des­ta kun­to­sa­lit täyt­ty­vät uu­den elä­män aloit­ta­neis­ta op­ti­mis­teis­ta.

Mut­ta kuin­ka moni muu­tos tai lu­paus pi­tää al­kuin­nos­tuk­sen jäl­keen?

Ur­hei­lus­sa pu­hu­taan eli­mis­tön adap­taa­ti­os­ta eli so­peu­tu­mi­ses­ta. Har­joit­te­lun tar­koi­tus on, et­tä eli­mis­tö so­peu­tuu tie­tyl­le ra­si­tus­ta­sol­le, jon­ka jäl­keen ra­si­tus­ta li­sä­tään ja so­peu­tu­mi­nen jat­kuu yhä ko­ve­ne­viin mää­riin ja te­hoi­hin hui­pen­tu­en kil­pai­lu­suo­ri­tuk­seen. So­peu­tu­mi­sen on kui­ten­kin ta­pah­dut­ta­va pik­ku hil­jaa as­teit­tain, muu­ten edes­sä on ro­mah­dus.

So­peu­tu­mi­nen eli tot­tu­mi­nen on avain­sa­na kai­kis­sa muis­sa­kin muu­tok­sis­sa. Esi­mer­kik­si laih­dut­ta­jat va­lit­ta­vat, et­tä kaik­ki hyvä on epä­ter­veel­lis­tä ja ter­veel­li­nen pa­haa. Oli­si­ko kui­ten­kin niin, et­tä se mi­hin on tot­tu­nut, on hy­vää, ja mi­hin ei ole tot­tu­nut, mais­tuu pa­hal­ta?

Ur­hei­lu-ural­la­ni vai­kein­ta hui­pul­le pyr­ki­mi­ses­sä ei suin­kaan ol­lut kova har­joit­te­lu vaan ku­ri­na­lai­seen ruo­ka­va­li­oon so­peu­tu­mi­nen. Joi­den­kin viik­ko­jen sin­nit­te­lyn jäl­keen ra­e­juus­to­kas­tik­keet ja tat­ta­ri-ba­naa­ni­puu­ro al­koi­vat mais­tua oi­ke­as­ti hy­väl­tä, ei­kä vii­ne­rei­tä ja suk­laa­ta enää kai­van­nut.

Ra­vin­to­neu­vo­jat pu­hu­vat pien­ten elä­män­ta­pa­muu­tos­ten puo­les­ta pai­non­hal­lin­nas­sa.

Tu­lok­sia saa, kun muok­kaa omia elin­ta­po­jaan pik­ku hil­jaa ter­veem­pään suun­taan sen si­jaan, et­tä aloit­taa jon­kin mit­ta­van, en­ti­ses­tä täy­sin poik­ke­a­van kuu­rin.

Ar­ki­lii­kun­ta on help­po tapa li­sä­tä lii­kun­taa ja ka­lo­ri­ku­lu­tus­ta. Täs­sä­kin on kyse pie­nis­tä va­lin­nois­ta, ku­ten his­sin vaih­ta­mi­ses­ta rap­pui­hin tai työ­mat­kan kul­ke­mi­ses­ta kä­vel­len tai pyö­räl­lä. Tai jopa kä­ve­ly­len­kin ot­ta­mi­ses­ta il­ta­ru­tii­nei­hin.

Lii­kun­ta eten­kin ul­ko­na pa­ran­taa unen laa­tua, jol­la myös on po­si­tii­vi­nen vai­ku­tus pai­non­hal­lin­taan.

Muu­tok­sen py­sy­vyys on to­den­nä­köi­sem­pää, jos on hen­ki­ses­ti val­mis­tau­tu­nut muu­ta­man vii­kon kär­vis­te­lyyn. Se lie­nee kui­ten­kin pie­ni hin­ta py­sy­väs­tä elä­män laa­tua – ja ken­ties pi­tuut­ta­kin – pa­ran­ta­vas­ta muu­tok­ses­ta.