Korona tulee taas, mutta nyt meillä on siitä jo kokemusta. On aika muistuttaa käsienpesusta ja muusta arkiva­ro­vai­suu­desta. Mutta mehän osaamme jo, eikö niin?

Jou­dum­me jäl­leen tä­nään uu­ti­soi­maan, et­tä seu­dul­lem­me näyt­tää saa­pu­neen uu­si ko­ro­na-aal­to. Tie­to ei ole val­ta­kun­nal­li­ses­ti poik­keuk­sel­li­nen ei­kä yl­lät­tä­vä, vaan jo pit­kään on ol­lut tie­dos­sa, et­tä ko­ro­na aal­toi­lee sa­moin kuin inf­lu­ens­sat ja fluns­sat­kin. On jo pit­kään pu­hut­tu sii­tä, et­tä ko­ro­nan kans­sa on opit­ta­va elä­mään.

Se ei tar­koi­ta, et­tä vi­ruk­ses­ta pi­täi­si viis vei­sa­ta. Ko­ro­na­tar­tun­ta on edel­leen vaa­ral­li­nen esi­mer­kik­si ikän­sä tai muun ti­lan puo­les­ta ris­ki­ryh­mään kuu­lu­vil­le, ja niil­lä, jot­ka ei­vät ris­ki­ryh­miin kuu­lu, on yhä vel­vol­li­suus ol­la suo­je­le­mas­sa mui­ta ja vält­tä­mäs­sä tau­din le­vi­ä­mis­tä.

Kei­not ovat jo van­hat tu­tut. Kun sai­ras­tuu mi­hin ta­han­sa hen­gi­tys­tie­in­fek­ti­oon, töi­hin tai mi­hin­kään ei-pa­kol­li­seen ti­laan, jos­sa on mui­ta ih­mi­siä, ei ole en­nen ter­veh­ty­mis­tä asi­aa. Kä­siä kan­nat­taa pes­tä usein, ja kun kä­siä ei voi pes­tä, mut­ta jou­tuu ole­maan yh­teis­ten pin­to­jen kans­sa te­ke­mi­sis­sä, kan­nat­taa käyt­tää kä­si­de­siä. Esi­mer­kik­si ter­vey­den­huol­los­sa mas­ke­ja­kin yhä suo­si­tel­laan.

Yk­si­lön­vas­tuu ko­ros­tuu, jos ko­ro­na­vi­ruk­seen täl­lä het­kel­lä liit­ty­vät mui­ta fluns­sa­vi­ruk­sia pi­dem­mät vi­ral­li­set va­ro­a­jat – vii­si päi­vää tar­tun­nan alus­ta ja kak­si oi­ree­ton­ta päi­vää en­nen töi­hin pa­luu­ta – jos­sain vai­hees­sa pu­re­taan. Jo­kai­nen on lo­pul­ta it­se vas­tuus­sa sii­tä, än­ke­ää­kö ki­pe­ä­nä työ­pai­kal­le ja pe­see­kö tar­peek­si kä­si­ään.

Kun ko­ro­na­pan­de­mia jyl­lä­si pa­him­mil­laan, ih­mi­set nou­dat­ti­vat ar­kis­ta pe­rus­va­ro­vai­suut­ta niin hy­vin, et­tä sai­ras­tui­vat vä­hem­män mui­hin­kin tau­tei­hin, ja tie­tys­ti sa­mal­la hil­lit­tiin pan­de­mi­aa. Tämä osoit­taa, et­tä ny­kyih­mi­sel­lä on kyky toi­mia ter­veel­li­ses­ti. Mik­sei näi­tä tai­to­ja siis so­vel­tai­si jat­kos­sa­kin?