Eurassa on saatu ruokahävikin seurannasta hyviä tuloksia.
Esa Viippola
Usein on niin, että ihminen uskoo, kun sen näkee. Todeksi tämä on jälleen tullut muun muassa Kiukaisten koulussa, jossa lautasilta roskiin mennyt ruokamäärä tuotiin oppilaiden nähtäville ruoka-annoksina. Ajattelepa itse, kumpi kuulostaa isommalta: roskiin meni kilo, vai roskiin meni viiden ihmisen lounaan verran syömäkelpoista ruokaa?
Annosten näkeminen pani lapset miettimään omaa toimintaansa. Koulun rehtori kertoo, että yhdessä ääripäässä kävi niin, että oppilas säikähti näkkärin pudotessa lattialle, että eihän se nyt mene hävikkiin, kun kyllä minä sen vielä voin syödä. Rajansa kaikella – näkkärin paikka oli tässä tapauksessa biojätteessä, mutta hyvää oli se, että kunnioitus ruokaa kohtaan oli selkeästi kasvanut.
Kouluissa opetaan muiden aineiden lisäksi myös käytös- ja ruokailutapoja. Ruokalassa tärkeimpiin kuuluu: "ota se, minkä jaksat syödä", mutta tärkeää on oppia myös syömään monipuolisesti. Aina ei ole herkkuruokapäivä, mutta aina vatsan saa lämpimällä kouluruualla täyteen. Ja ilman sitä lämmintä ruokaa ei pitkää päivää välttämättä jaksa.
Hävikki koskettaa yhtälailla yksineläviä kuin perheellisiä, ja viimeistään kustannusten nousun myötä hävikin soisi olevan kaikkien yhteinen asia. Euroja säästyy, kun sopeuttaa ostokset kulutuksen mukaan, ja kehittää edellispäivän tähteistä uusia ruokia vaikkapa verkosta viljalti löytyvien ruokasivustojen ohjeita soveltaen.
Luontokin kiittää, kun hävikki vähenee: Luonnonvarakeskus julkisti juuri tutkimuksen, jonka mukaan kotitalouksien ruokahävikkiä syntyy keskimäärin noin 25 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Luken hiilijalanjälkilaskennan perusteella kotitalouksien ruokahävikki Suomessa vastaa kaikkiaan 139 000 henkilöauton vuosittaisia kasvihuonepäästöjä.