Eu­ra | Seu­tum­me ai­noa is­tu­va kan­sa­ne­dus­ta­ja Ee­va Kal­li (kesk.) luot­taa jat­ko­kaut­ta ha­kies­saan sa­maan slo­ga­niin kuin vii­mek­si­kin: "Rak­kau­des­ta Sa­ta­kun­taan".

Opis­ke­lu, työ ja po­li­tiik­ka ovat vie­neet eu­ra­lais­ta Ee­va Kal­lia maa­il­mal­le, mut­ta hän ei koe kos­kaan var­si­nai­ses­ti läh­te­neen­sä: hän on usein pa­lan­nut ko­tiin ja ko­ke­nut vah­vaa sa­ta­kun­ta­lai­suut­ta.

Täl­lä het­kel­lä hän elää per­hei­neen kah­den ko­din ar­kea, joka vie koko pop­poo­ta Eu­ran ja Hel­sin­gin vä­liä.

– Työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­nen on haas­ta­vaa mut­ta mah­dol­lis­ta, en­kä ole ai­noa. Se on elä­män­ta­pa. Pää­a­sia on, et­tei tar­vit­se ol­la eros­sa per­hees­tä, hän sa­noo.

Työs­tä ja per­heis­tä hän pu­huu mie­lel­lään myös po­lii­tik­ko­na, niis­tä ja kou­lu­tuk­ses­ta. Hän on tyy­ty­väi­nen sii­hen, et­tä kes­kus­ta on ol­lut mu­ka­na to­teut­ta­mas­sa per­he­va­paa­uu­dis­tus­ta ja ai­kaan­saa­mas­sa myös Sa­ta­kun­taan uu­sia kor­ke­a­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sia.

– Ve­ro­tus­ta ei ole vaa­li­kau­den ai­ka­na ki­ris­tet­ty. Li An­ders­son sa­noi, et­tä ve­ro­po­li­tii­kan te­ke­mi­nen täs­sä hal­li­tuk­ses­sa on ol­lut mah­do­ton­ta. Minä olen sii­tä yl­peä, hän tä­räyt­tää.

Hal­li­tus­kau­den saa­vu­tuk­sik­si hän nos­taa myös inf­rau­u­dis­tuk­set, ku­ten tei­den kun­nos­tuk­set ja eri­tyi­ses­ti it­sel­leen tär­ke­än Rau­man ra­ta­hank­keen sel­vi­tyk­sen ra­hoi­tuk­sen.

Sa­moil­la asi­oil­la hän ai­koo men­nä eteen­päin­kin.

– Ajan pai­kal­li­sia koko maa­kun­nan asi­oi­ta, jot­ka liit­ty­vät edun­val­von­taan, tei­hin, ra­taan, yri­tys­ten edel­ly­tyk­siin, tie­to­lii­ken­neyh­teyk­siin, työ­voi­maan ja kou­lu­tuk­seen.

Rahoitus tarpeen mukaan

Hän pi­tää tär­ke­ä­nä sekä kor­ke­a­kou­lu­tuk­sen et­tä toi­sen as­teen saa­ta­vuut­ta maa­kun­nas­sa, mut­ta ko­ros­taa en­nen kaik­kea pe­rus­kou­lun kun­toon saa­mis­ta.

– Op­pi­mis­tu­los­ten ro­mah­ta­mi­nen on hä­lyt­tä­vää. On teh­tä­vä sel­lai­sia toi­mia, et­tä kou­lui­hin saa­daan työ­rau­ha.

Hän ja­kai­si jat­kos­sa hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­le ra­haa yhä vah­vem­min tar­ve­pe­rus­tei­ses­ti, eli sen mu­kaan, kuin­ka kor­kea vä­es­tön ikä ja sai­ras­ta­vuus alu­eel­la on – ei vä­ki­mää­rän mu­kaan.

– Hy­vin­voin­ti­a­lu­een pi­tää sit­ten jär­jes­tää kai­kil­le sa­ta­kun­ta­lai­sil­le oi­kea-ai­kai­set ja am­mat­ti­mai­ses­ti jär­jes­te­tyt pal­ve­lut mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan lä­hel­lä.