Pöy­tyä, Ylä­ne | Toi­si­naan ke­säil­ta on niin tyy­ni, et­tei ym­pä­ril­tä kuu­lu yh­tä­kään ään­tä – luon­to le­pää hil­jaa pai­koil­laan ja jär­ven pin­ta on liik­ku­ma­ton.

Jos jo­tain ää­niä kor­viin kan­tau­tuu, voi se ol­la jout­se­nen mat­ka hä­mär­ty­väs­sä il­las­sa tai sou­tu­ve­neen ai­ron ka­lah­dus jär­vel­lä.

Sel­lai­si­na het­ki­nä Ylä­neen ke­sä­mö­kil­lä Ii­ris Här­mä ha­lu­aa vain ol­la, hen­gäh­tää ja tal­len­taa tun­nel­man mie­leen­sä nii­tä het­kiä var­ten, kun on taas pal­jon kau­em­pa­na.

– Ei täl­lais­ta rau­haa ole mis­sään kau­pun­gis­sa, hän aloit­taa.

Tam­pe­re­lai­nen Ii­ris Här­mä on vie­rail­lut maa­il­man va­jaas­ta kah­des­ta­sa­das­ta maas­ta nyt rei­lus­sa kah­dek­sas­sa­kym­me­nes­sä. Lap­suu­sai­koi­na he­rän­nyt kiin­nos­tus on vie­nyt hä­net Af­ri­kan man­te­reel­le, Kau­ka­si­an vuo­ris­to-alu­eel­le ja La­ti­na­lai­sen Ame­ri­kan vi­li­nään.

Veri on ai­na ve­tä­nyt maa­il­mal­le, hän sa­noo.

Iiris Härmä seikkailee mielellään maailmalla, mutta Yläneen mökillä on tilaa olla ja hengähtää.

Ada Nyman

Mie­leen jää­nei­tä koh­tei­ta maa­il­man­mat­kaa­jan lis­tal­la on mon­ta: esi­mer­kik­si Ko­lum­bia, Gu­a­te­ma­la sekä kes­to­suo­sik­ki Ita­lia. Ek­soot­ti­sem­pia mai­ta ja toi­saal­ta tu­ris­teil­le­kin tut­tu­ja paik­ko­ja. Ii­ris muis­te­lee jo lap­suu­des­saan lu­kee­neen­sa an­tau­muk­sel­la kart­ta­kir­jo­ja. Kir­jo­jen si­vuil­la näh­dyt eri­lai­set alu­eet ja kult­tuu­rit ovat sit­tem­min tul­leet tu­tum­mak­si, kun ne on näh­nyt omin sil­min.

– La­mun saa­ri Ke­ni­as­sa on eh­kä maa­gi­sin paik­ka, jos­sa olen vie­rail­lut. On kieh­to­vaa näh­dä ih­mis­ten ar­kea muu­al­la maa­il­mas­sa, ja huo­ma­ta, mi­ten eri ta­val­la tätä elä­mää voi elää.

Hän on elä­män­sä ai­ka­na reis­san­nut pal­jon yk­sin, mut­ta usein maa­il­mal­la on mu­ka­na myös puo­li­so Tom­mi sekä per­heen kak­si las­ta, Vil­ho ja Sel­ja.

Jos mat­kan jäl­keen lom­pak­ko on­kin köy­hem­pi, mie­li taas pal­jon rik­kaam­pi.

– Mat­kai­lu an­taa sel­lai­sia ko­ke­muk­sia ja elä­myk­siä, joi­ta ei voi ra­has­sa mi­ta­ta, hän to­te­aa.

Kolmen sukupolven voimin

Sil­loin kuin per­he ei mat­kai­le maa­il­mal­la, hei­dät löy­tää mö­kil­tä Ylä­neel­tä. Se ei tar­joi­le ek­soot­ti­sia kult­tuu­re­ja, vaan pe­rin­teis­tä ke­sä­e­lä­mää ko­ti­maas­sa.

Pik­ku Pa­li­jär­ven ku­pees­ta löy­ty­väl­lä mö­kil­lä vie­te­tään ai­kaa kol­men su­ku­pol­ven voi­min: Ii­rik­sen ja Tom­min sekä hei­dän las­ten li­säk­si pai­kal­la ovat usein Tom­min veli per­hei­neen sekä vel­jes­ten van­hem­mat Hil­le­vi ja Pent­ti.

Per­heen ke­sä­pai­kan his­to­ria ulot­tuu vuo­si­kym­me­nien taak­se. Hil­le­vin van­hem­mat ra­ken­si­vat mö­kin 1970-lu­vul­la ran­ta­ton­til­le, joka on ol­lut hei­dän su­kun­sa omis­tuk­ses­sa jo 50-lu­vul­ta.

Härmän perhe Iiris, Tommi sekä lapset Selja ja Vilho nauttivat kesäelämästä mökkimaisemissa.

Ada Nyman

Vuo­sien saa­tos­sa mök­ki­vä­en mää­rä on kas­va­nut, mut­ta ti­laa siel­lä on yhä kai­kil­le.

– Täs­sä on yk­si mök­ki kah­des­sa ker­rok­ses­sa, jois­ta ala­ker­ras­ta löy­tyy sau­na. Nuk­ku­ma­ti­laa on hy­vin, kun mök­kiä on vuo­sien ai­ka­na laa­jen­net­tu, he ker­to­vat.

Ylä­neel­tä ko­toi­sin ole­va Hil­le­vi on omaa su­kua Py­hä­ran­ta. Hä­nen van­hem­pan­sa, jot­ka myös mö­kin ovat ra­ken­ta­neet, pyö­rit­ti­vät ai­koi­naan ken­kä­kaup­paa ky­läl­lä Ylä­neen sääs­tö­pank­ki­na­kin tu­tuk­si tul­lees­sa ra­ken­nuk­ses­sa. Tou­ru­lan ky­läl­lä per­heel­lä oli puo­les­taan se­ka­ta­va­ra­kaup­pa.

Ny­ky­ään pa­ris­kun­ta asuu Rus­kol­la, mut­ta Ylä­neen mök­ki on säi­lyt­tä­nyt si­teen paik­ka­kun­taan.

Mökillä laitetaan helppoa ja kesäistä ruokaa, kuten uusia perunoita, grilliherkkuja tai kevyitä salaatteja.

Ada Nyman

Uimista ja saunomista

Ke­säi­se­nä il­ta­na au­rin­ko pais­taa kau­niis­ti pui­den lo­mas­ta. Si­säl­lä val­mis­tel­laan il­lan gril­lat­ta­via ja lap­set juok­se­vat vauh­dil­la, kun pap­pa lu­paa pää­syn trak­to­rin kyy­tiin. Las­ten kil­jah­duk­sis­ta täyt­ty­väs­sä ää­ni­maa­il­mas­sa on pal­jon sa­maa kuin vel­jes­ten lap­suu­des­sa.

Tom­mil­le Ylä­neen mök­ki on ni­me­no­maan lap­suu­den ke­sä­paik­ka – se mis­sä on vie­tet­ty kaik­ki lo­mat ja ope­tel­tu ui­maan.

– Ke­siin tääl­lä on kuu­lu­nut lä­hin­nä ui­mis­ta ja sau­no­mis­ta, ei­hän sitä lap­si muu­ta edes kai­paa. Tämä on tosi hie­no paik­ka, hän sa­noo.

Tommille mökki on tuttu lapsuuden kesiltä.

Ada Nyman

Mökki on rakennettu 1970-luvulla, ja sitä on vuosien saatossa laajennettu.

Ada Nyman

Tis­kaus­ta, nik­ka­roin­tia ja sii­vous­ta mö­kil­lä riit­tää, mut­ta ki­voim­mat ju­tut ovat yhä ne lap­suu­des­ta tu­tut: ui­mi­nen, sau­no­mi­nen ja ren­to ajan­viet­to hy­väs­sä seu­ras­sa.

Mö­kil­lä pöy­tään ka­te­taan usein pe­rin­tei­siä ma­ku­ja, ku­ten uu­sia pe­ru­noi­ta, ka­laa ja sa­laat­tia, jäl­ki­ruu­ak­si taas man­si­koi­ta, lät­ty­jä tai jää­te­löä.

Mök­kei­ly on Här­män per­heel­le "eh­do­ton ke­sän jut­tu", mat­kai­lun li­säk­si. Toi­si­naan he ovat poi­ken­neet mö­kil­lä tal­vel­la, mut­ta eni­ten siel­lä vie­te­tään ai­kaa juu­ri Suo­men su­ves­sa.

– Ker­ral­la ol­laan usein pi­dem­män ai­kaa, kun Tam­pe­reel­ta mö­kil­le aje­taan Ylä­neel­le va­jaa pari tun­tia. Ruo­ka­os­tok­sil­la käy­dään mo­nes­ti Sä­ky­läs­sä, Tom­mi ker­too.

– Ke­sän­viet­tom­me tääl­lä on ai­ka rau­hal­lis­ta ole­mis­ta lä­his­töl­lä. To­ril­la saa­te­taan poi­ke­ta ja Va­las­ran­nal­la vä­lil­lä kat­se­le­mas­sa mai­se­mia. Kur­jen­rah­ka on myös tut­tu ja kiva paik­ka, Ii­ris jat­kaa.

Rantaan johtaa suojaisa kulku.

Ada Nyman

Mökillä on lapsilla tilaa kirmata, kuten Vilho Härmä näyttää kuvassa.

Ada Nyman

Mökki maadoittaa

Lä­hei­nen Pik­ku Pa­li­jär­vi on pie­ni, mut­ta syvä. Ai­koi­naan se oli vie­rei­sen Iso Pa­li­jär­ven kans­sa yh­tä sa­maa ve­si­a­lu­et­ta, mut­ta ny­kyi­sin jär­vet ovat eri­ty­neet kah­dek­si omak­si jär­vek­seen. Kal­li­oi­nen ran­ta pi­tää huo­len, et­tei kais­lo­ja ole ei­kä lii­em­min le­vää­kään. Olo­suh­teet ovat siis ve­des­tä naut­ti­vil­le ui­ma­reil­le var­sin suo­tui­sat.

Pie­ni jär­vi tar­jo­aa eten­kin il­tai­sin ku­van­kau­niin mai­se­man.

– Au­rin­gon­las­ku osuu tä­hän eri­tyi­sen kau­niis­ti, ja sil­loin voi näh­dä jout­sen­ten nou­se­van ran­nas­ta. Yleen­sä tääl­lä on hy­vin rau­hal­lis­ta, ei­kä lä­hi­mö­keil­tä­kään kuu­lu juu­ri mi­tään.

Sekä Ii­ris et­tä Tom­mi työs­ken­te­le­vät Tam­pe­reel­la la­ki­a­lal­la. Työst­res­si voi ol­la kova ja kii­ret­tä pal­jon. Sen kai­ken kes­kel­lä mök­ki maa­doit­taa ja tuo kai­va­tun hen­gäh­dys­tau­on ar­keen.

Pa­ras­ta mök­kie­lä­mäs­sä on ai­ka il­man kel­lon vil­kui­lua.

– Pää tyh­je­nee työ­a­ja­tuk­sis­ta ja tääl­tä läh­ties­sä on ai­na pal­jon ren­tou­tu­neem­pi. Yli­pää­tään mai­se­man­vaih­dos aut­taa pa­lau­tu­maan.

Vaik­ka veri ve­tää maa­il­mal­le, Suo­mes­ta löy­tyy koti, mök­ki – ja rau­ha. Met­sän sy­lis­sä, ke­sä­pai­kas­sa luon­to on niin lä­hel­lä, et­tä te­ras­sin vie­res­tä voi poi­mia vaik­ka mus­ti­kat aa­mu­puu­roon.

– Suo­mes­sa asi­at toi­mi­vat ja lo­pul­ta tän­ne ai­na kai­paa ta­kai­sin. Vesi on puh­das­ta, sa­moin luon­to, Ii­ris hy­myi­lee.

Metsän siimeksessä olevalta terassilta avautuu yksi Iiris Härmän lempimaisemista.

Ada Nyman