Pöy­tyä, Ylä­ne | Pil­vet näyt­tä­vät uh­kaa­van tum­mil­ta ja kau­em­pa­na jy­räh­te­lee uk­ko­nen. Haas­tat­te­lu­het­kel­lä Suo­men kesä näyt­tää voi­mi­aan – mut­ta sil­ti se on mo­nel­le lem­pi­vuo­de­nai­ka. Näin on myös So­fia Vir­ral­la, vih­rei­den pu­heen­joh­ta­jal­la ja kan­sa­ne­dus­ta­jal­la. Kaa­ri­nas­ta ko­toi­sin ole­va po­lii­tik­ko sa­noo ole­van­sa ke­sän lap­si, joka ym­pä­ri vuo­den odot­taa ai­na läm­pi­mien il­mo­jen saa­pu­van.

– Ke­säl­lä tun­tee he­rää­vän­sä jo­ten­kin eloon, hän hy­myi­lee.

Vir­ran elä­mäs­sä on to­sin riit­tä­nyt eloa vii­me ai­koi­na ihan kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na.

Politiikan aitiopaikalla

Kas­va­tus­tie­tei­den mais­te­rik­si opis­kel­lut So­fia Vir­ta nou­si edus­kun­taan vuon­na 2019, ja uu­si paik­kan­sa edel­li­sis­sä vaa­leis­sa vah­val­la man­daa­til­la. Vii­me vuo­den ke­sä­kuus­sa hä­net va­lit­tiin puo­lu­een­sa pu­heen­joh­ta­jak­si. Val­ta­kun­nal­lis­ten luot­ta­mus­toi­mien ohel­la Vir­ta vai­kut­taa jo tois­ta kaut­ta ko­ti­kau­pun­kin­sa Kaa­ri­nan kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa.

En­nen kuin po­li­tiik­ka imai­si Vir­ran mu­kaan­sa al­le kol­mi­kymp­pi­se­nä, hän työs­ken­te­li mie­len­ter­veys- ja kou­lu­tu­sa­lan yrit­tä­jä­nä sekä so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­si­oi­den pa­ris­sa, muun mu­as­sa las­ten­suo­je­lus­sa. Juu­ri lap­sia puo­lus­ta­maan hän ker­too läh­te­neen­sä ai­ka­naan po­li­tiik­kaan.

– Tur­hau­duin sii­hen, mi­ten pa­hak­si on­gel­mien an­ne­taan men­nä, en­nen kuin mi­tään teh­dään. Mot­to­ni po­li­tii­kas­sa on ol­lut, et­tä yh­den­kään pie­nen mie­len ei pidä sär­kyä.

Vir­ta on pi­tä­nyt las­ten asi­aa ja so­te­ky­sy­myk­siä ak­tii­vi­ses­ti esil­lä myös ku­lu­val­la kau­del­la op­po­si­ti­o­joh­ta­ja­na. Hän is­tuu par­hail­laan edus­kun­nas­sa hal­lin­to­va­li­o­kun­nas­sa.

Puo­lu­e­joh­ta­jan ar­ki po­li­tii­kan ai­tio-pai­kal­la on hek­tis­tä: ka­len­te­ri täyt­tyy edus­kun­ta­työs­tä, ko­kouk­sis­ta ja ta­paa­mi­sis­ta, ei­kä va­paa-ai­kaa ole lii­ak­si.

– Vii­me ajat ovat ol­leet ai­ka kii­rei­siä, hän myön­tää.

Ke­säl­lä edus­kun­ta on is­tun­to­tau­ol­la, jol­loin myös Vir­ta pyr­kii pi­tä­mään ke­sä­lo­maa – ai­na­kin hie­man. Sil­loin hän suun­taa usein Pöy­ty­än Ylä­neel­le, jos­sa si­jait­see su­vun mök­ki. Siel­lä hän on viet­tä­nyt ke­si­ään lap­suu­des­ta as­ti.

– Jo­kai­nen tar­vit­see työs­tään vä­lil­lä tau­koa ja vaik­ka kuin­ka am­ma­tis­ta­ni pi­dän, vä­lil­lä on pak­ko ot­taa sii­hen hie­man etäi­syyt­tä. Mö­kil­le saa­pu­mi­nen on ai­na par­hai­ta asi­oi­ta ke­säs­sä, Vir­ta luon­neh­tii.

Metsässä kulkeminen on Sofia Virralle tapa rentoutua.

Ada Nyman

Yhdessä mökkeillen

Su­vun van­hal­la ke­sä­pai­kal­la on vai­he­ri­kas his­to­ria, joka ulot­tuu ai­na so­tien ai­kaan.

– Mi­nun iso­mum­mi­ni on tul­lut ai­ka­naan Kar­ja­las­ta evak­ko­na, ja saa­nut sil­loin uu­dek­si asuin­pai­kak­seen tä­män ti­lan. Talo on ol­lut pie­ni ja vaa­ti­ma­ton, mut­ta sil­loin se­kin oli suu­ri asia.

Vir­ran mum­mi asut­ti ta­loa pit­kään les­kek­si jää­ty­ään, mut­ta vä­hi­tel­len se siir­tyi nuo­rem­man pol­ven käyt­töön. Ny­kyi­ses­sä muo­dos­sa ke­sä­mök­ki­nä se on ol­lut jo vuo­sia ja ko­ko­aa ai­na ke­säi­sin su­kua yh­teen.

– Mö­kil­lä on ihan oma, ai­nut­laa­tui­nen tun­nel­man­sa.

So­fi­an ohel­la mö­kil­lä käy hä­nen 5-vuo­ti­as tyt­tä­ren­sä, puo­li­so sekä muun mu­as­sa äi­ti, mum­mi ja vel­jet. Osa mök­ki­vie­rais­ta saa­puu maa­il­mal­ta saak­ka, sil­lä Vir­ran toi­nen veli asuu ul­ko­mail­la. Jou­kon uu­sim­pa­na kas­vo­na, tai kuo­no­na, on per­heen tans­kan­dog­gi Paa­vo. Myös So­fi­an puo­li­sol­la on su­ku­juu­ria ja mök­ki seu­dul­la, Py­hä­jär­ven ran­nal­la. Siel­lä­kin per­he viet­tää ai­kaa mie­lel­lään, ja siel­lä teh­tiin tämä jut­tu­kin.

– On mu­ka­vaa, et­tä mo­lem­mil­ta löy­tyy täl­lai­nen side paik­ka­kun­taan, hän sa­noo.

”Kaipaan luonnon äärelle”

Mö­kil­lä olo ja lo­mai­lu mer­kit­se­vät So­fia Vir­ral­le ren­tou­tu­mis­ta ja la­tau­tu­mis­ta: ai­kaa, jol­loin ku­kaan ei vaa­di ot­ta­maan kan­taa tai ker­to­maan nä­ke­myk­si­ään päi­vän po­li­tii­kas­ta. Vir­ta ker­too­kin viet­tä­vän­sä mie­lel­lään ai­kaa il­man pu­he­lin­ta ja uu­tis­vir­taa.

Eri­tyi­ses­ti mök­kiä ym­pä­röi­vät luon­to ja maa­seu­dun rau­ha maa­doit­ta­vat hel­sin­ki­läis­ty­nyt­tä puo­lu­e­joh­ta­jaa.

– Olen tot­tu­nut lap­se­na asu­maan met­sän lä­hel­lä. Se on ol­lut ai­na sel­lai­nen pa­ko­paik­ka it­sel­le­ni. Nuo­rem­pa­na vie­tin pal­jon ai­kaa tal­leil­la rat­sas­ta­mi­sen pa­ris­sa sekä koi­rien kans­sa lenk­keil­len. Eläin­ten kans­sa har­ras­ta­es­sa luon­nos­sa liik­ku­mi­nen oli päi­vit­täi­nen ru­tii­ni.

Ny­kyi­nen po­lii­ti­kon työ on vie­nyt Vir­ran kui­ten­kin pää­kau­pun­gin syk­kee­seen, ei­kä ko­ti­kon­nuil­le en­nä­tä ai­na en­ti­seen ta­paan. Ker­ros­ta­lo­e­lä­mä he­rät­tää hä­nes­sä toi­si­naan kai­puu­ta ta­kai­sin lap­suu­den mai­se­miin.

– Ar­ke­ni on vilk­kaas­sa pää­kau­pun­gis­sa, jos­sa kai­paan ai­na luon­non ää­rel­le. Sik­si on ai­van iha­naa ol­la maal­la mö­kil­lä. Tyk­kään kul­kea met­säs­sä ja naut­tia hil­jai­suu­des­ta, hän huo­kaa.

Kaarinasta kotoisin oleva Sofia Virta on viettänyt kesiään paljon Pyhäjärviseudulla.

Ada Nyman

Kesäpuuhia Yläneellä

Rau­hoit­tu­mi­sen ohel­la kesä on Vir­ral­le ai­kaa men­nä ja teh­dä, per­heen ja ys­tä­vien kans­sa. Hän ker­too ke­sä­pe­rin­tei­siin kuu­lu­neen jo vuo­si­kym­me­niä Tu­run Ruis­rock-fes­ta­rit sekä lä­hel­lä ja kau­em­pa­na reis­saa­mi­nen.

So­fia Vir­ta to­te­aa ol­leen­sa läpi elä­män suo­rit­ta­mi­seen tai­pu­vai­nen, jol­le lo­mai­lu on ol­lut ai­na vai­ke­aa. Elä­mä on kui­ten­kin opet­ta­nut hä­net myös py­säh­ty­mään.

– Pa­ras­ta on vaan ol­la ren­nos­ti, il­man suo­rit­ta­mis­ta. Nuk­kua pit­kään ja viet­tää ai­kaa rak­kaim­pien kans­sa. Sitä osaa ny­ky­ään ar­vos­taa.

Ve­den lä­hei­syys on hä­nel­le mie­lui­nen ele­ment­ti: vii­mei­set­kin ar­jen kii­reet huuh­tou­tu­vat pois, kun läh­tee Py­hä­jär­vel­le ui­maan tai ka­la­reis­sul­le. Ylä­neel­lä ol­les­saan Vir­ral­la on myös ta­pa­na poi­ke­ta hau­taus­maal­la tai ke­sä­to­ril­la ky­läl­lä.

– Ylä­ne on tut­tu nuo­ruus­vuo­sil­ta myös sii­tä, et­tä kä­vim­me mo­nes­ti ju­han­nuk­se­na ka­ve­rei­den kans­sa Va­las­ran­nal­la. Tän­ne saa­pu­mi­nen on sik­si ai­na jo­ten­kin nos­tal­gis­ta.

Su­vun his­to­ri­an vai­hei­ta So­fia Vir­ta ker­too ajat­te­le­van­sa usein mö­kil­le saa­pu­es­saan. Hä­nel­le se mer­kit­see erään­lais­ta jat­ku­moa: sa­mas­sa ke­sä­pai­kas­sa on vie­tet­ty ai­kaa jo pit­kään, ja toi­vot­ta­vas­ti vie­lä vas­tai­suu­des­sa­kin.

– Mö­kil­lä käy­mi­nen tun­tuu eri­tyi­sen tär­ke­äl­tä, kun tie­tää tä­män ol­leen mum­mil­le­ni tär­keä paik­ka. Ha­lu­an omal­ta osal­ta­ni jat­kaa mök­kei­ly­pe­rin­net­tä, ja on kiva luo­da nyt tyt­tä­rel­le­ni ke­sä­muis­to­ja tääl­lä.