Esi- ja isovan­hem­mis­tamme ovat varmaan lähes kaikki kasvattaneet jossain vaiheessa hyötykasveja. Ehkä alati monipuolistuva tarjonta kaupoissa on ohjannut meitä monia poispäin kasvimaalta – kaikenlaista ruokaa on niin helposti ja vaivattomasti saatavilla. Pari vuotta sitten erityisesti naistenlehtien palstat alkoivat pursuilla ns. DIY-vinkkejä (do it yourself). Kädentaitojen rinnalle on alkanut sadella ohjeita niin viher­si­sus­tukseen, kuin puutar­han­hoi­toonkin. Ihana trendi, joka on palauttanut nyt meidät perusasioiden äärelle ja tietysti kannustaa opettamaan nämä tärkeät taidot myös jälkipolville. Syötäviä kasveja kasvattaakseen ei tarvita omaa pihaa, valoisa ikkuna, parveke tai kuistikin riittää. Myös vuokrattavia viljelypalstoja on tarjoilla useissa kunnissa ja kaupungeissa.

On löy­det­tä­vä hyvä ja in­nos­ta­va syy, mik­si aloit­taa jon­kun pro­jek­tin tai har­ras­tuk­sen. Sato in­nos­taa mi­nua kas­vi­huo­ne­har­ras­tuk­ses­sa, luon­non kier­to­ku­lun seu­raa­mi­nen, ke­säs­tä naut­ti­mi­nen ja toi­saal­ta kas­vu­kau­den ul­ko­puo­lel­le ajoit­tu­va suun­nit­te­lu­vai­he…oli­ko täs­sä huo­no­ja puo­lia ol­len­kaan? No, vii­me kesä oli sa­tei­nen ja här­mä ot­ti ke­sä­kur­pit­sas­ta yli­ot­teen. Li­säk­si tu­le­vai­suu­te­ni vii­nin­vil­je­li­jä­nä lop­pui lie­väs­ti sa­not­tu­na ly­hy­een, kun syk­syn en­sim­mäi­se­nä pak­ka­saa­mu­na au­ton la­se­ja raa­put­ta­es­sa­ni ta­ju­sin vii­ni­köyn­nök­sen ole­van myös pak­ka­sen ar­moil­la. Ja kyl­lä, ti­lan­ne näyt­tää huo­nol­ta.

Olen­nai­sin­ta puu­tar­han­hoi­dos­sa lie­nee op­pia kes­kit­ty­mään on­nis­tu­mi­siin ja hy­viin asi­oi­hin, epä­so­pi­va kas­vi­va­lin­ta tai eri­o­to­ten puut­teet hoi­to­toi­men­pi­teis­sä ovat eri­tyi­ses­ti aloit­te­li­jal­le väis­tä­mät­tö­miä, jo­ten ote­taan niis­tä opik­si ja sit­ten koh­ti seu­raa­vaa kas­vu­kaut­ta.

Kaisa Henttinen

Suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti päi­vä­kir­jan­pi­toa, se on kor­vaa­ma­ton tie­to­pank­ki seu­raa­via vuo­sia aja­tel­len, niin la­ji­ke­va­lin­nois­sa kuin hoi­to­toi­men­pi­teis­sä­kin. Mi­kä­li sat­tuu löy­tä­mään it­sen­sä esi­mer­kik­si ta­lo­kaup­po­jen seu­rauk­se­na vie­raal­ta maa­pe­räl­tä, kan­nat­taa ton­tin kas­veis­ta ja puis­ta koos­taa kir­ja­nen, jos­ta löy­tyy ni­mis­tö, kas­vien pai­kat, ai­na­kin vält­tä­mät­tö­mim­mät hoi­to-oh­jeet, leik­kau­sa­jat jne. Viit­se­li­äim­mät te­ke­vät avuk­si vie­lä ka­len­te­rin, jo­hon jo­kai­nen toi­men­pi­de kir­ja­taan sil­le so­pi­vaan ajan­koh­taan.

Suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti päi­vä­kir­jan­pi­toa, se on kor­vaa­ma­ton tie­to­pank­ki seu­raa­via vuo­sia aja­tel­len, niin la­ji­ke­va­lin­nois­sa kuin hoi­to­toi­men­pi­teis­sä­kin.

Tou­ko­kuun muis­ti­lis­taan voi­si lait­taa esi­mer­kik­si nämä:

- maan kun­nos­tus ja nur­mi­kon hoi­to­toi­men­pi­teet (esim. kal­ki­tus, lan­noi­tus, maan­pa­ran­nus)

- kas­vi­huo­neen sii­vous, ken­no­le­vy­jen pesu ja kas­vu­penk­kien kun­nos­tus

- kas­vi­maal­le voi kyl­vää jo kyl­män­kes­tä­viä kas­ve­ja (esim. per­sil­ja, re­tii­si, pork­ka­na), peit­te­le hal­la­har­sol­la

- kur­pit­san, kas­vi­huo­ne- ja avo­maan­kur­kun kyl­vö

- esi­kas­va­tet­tu­jen tai­mien ul­koi­lu­tus eli ka­rai­su, au­rin­koi­si­na läm­pi­mi­nä päi­vi­nä. En­sin het­ki ker­ral­laan, sit­ten pi­dem­piä ai­ko­ja ja lo­pul­ta tai­mi on val­mis sel­vi­ä­mään ulos is­tu­tet­tu­na ke­sä­kuun tie­noil­la.

- mi­kä­li kom­pos­ti on vie­lä tal­viu­nil­la, niin se oli­si syy­tä he­rät­tää!

Kaisa Henttinen

Tou­ko­kuun läm­pi­mis­tä päi­vis­tä on jo pääs­ty nau­tis­ke­le­maan, kas­vi­huo­ne on pes­ty ja va­li­tet­ta­vas­ti muu­ra­hai­set­kin ovat löy­tä­neet ke­vät­päi­vien läm­mit­tä­män so­pen pi­han pe­räl­tä. Ai­on ko­keil­la ka­ne­lia ja mui­ta as­tet­ta lem­pe­äm­piä kons­te­ja muu­ra­hais­ten tor­jun­nas­sa. Ker­ron seu­raa­vas­sa pos­tauk­ses­sa on­ko ol­lut apua, vai kas­vaa­ko kas­vi­huo­nees­sa tänä ke­sä­nä ken­ties muu­ra­hais­ke­ko.