Luin viime vuonna niin monta muistojani aktivoivaa kirjaa, etten ole toipunut lukukuntoon.
Sanna Nylanderin kotialbumi
Kun olin lapsi, minut lähetettiin joka kesäkuuksi ventovieraisiin perheisiin, Pelastakaa lapset ry:n kesäkoteihin maalle. Ollessani 8–12-vuotias vietin kesäkuut eri perheissä Savossa. Tutuksi tulivat myös näiden perheiden sukulaiset tiloineen, taloineen ja tapoineen. Tänä kesänä vierailin kahdessa lapsuuteni kesäkodissa. Matkalta palasin kotiin huomattavasti eheämpänä.
Ensimmäisestä kesäkodista en olisi malttanut lähteä kotiin ollenkaan.
Sanna Nylanderin kotialbumi
Kesäkodeista minulla on ollut sekä hyviä että huonoja muistoja. Huonot muistot ovat niitä, kun aikuiset eivät minua jollain tavalla ole ymmärtäneet – kun olen kokenut yksinäisyyttä tai turvattomuutta. Eläinpelko oli muureista suurin keskinäisen ymmärryksemme välillä. Eräässä kodissa elin huoneeni vankina. En uskaltanut poistua yksin huoneestani edes viereiseen vessaan tarpeilleni, vaikka sain kuulla, ettei talon koira ”tee mitään”.
Sopeutumistani paikkoihin helpotti tutun oloinen itäisen Suomen murre, sillä olihan karjalaismummoni murre lapsuuteni tunnekieli. Ja kyl mie iltasil mummoo ain kaipasinkii. Mielestäni olisin voinut viettää kesälomani mummon luona, enkä kaukana kotoolta.
Maatilalomalla ystävän perheen mukana 1980-luvulla.
Sanna Nylanderin kotialbumi
Ilman muuta halusin elää muiden tavoin, rajoitteitta. Yritin. Navetat olivat ihan kivoja leikkipaikkoja ja osallistuin mielelläni lehmien laitumelta hakemiseen. Lapsuuden kesinä heinäpellot, maitokeittiöt ja AIV-tornit tulivat tutuiksi. Tilojen töihin piti kunkin osallistua kykyjensä mukaan.
Kaipaamani tuoksut lapsuudesta löytyi Seikkulan maatilalta Kauklaisista elokuussa 2022.
Sanna Nylanderin kotialbumi
Uppouduin viime vuonna todella syvälle lapsuusmuistoihini. Näin jälkikäteen tarkasteltuna, valtaosa viime vuonna lukemistani kirjoistakin tuntui noudattelevan poissa kotoa tai vähintäänkin poissa tolalta -kaavaa. Tällaisia kirjoja olivat muun muassa Huvituksen kartanon tytöt ja väitöskirja evakkojen ja heidän jälkeläistensä elämän valoista ja varjoista.
Hämmentävä lukupaketti 1990-luvulta – lapsuuden loppu?
Sanna Nylanderin kotialbumi
Luin myös, itse asiassa pappani ikäisen ja hänen kotikylästään olevan naisen elämästä Lapinlahden ja Seilin mielisairaaloissa. Luin naisvankilanjohtajan sekä mielisairaalan ylilääkärin muistelmat. Kävin tankkaamassa Mikkelin maakunta-arkistossa yli satavuotisia Lapinlahden mielisairaalan potilaspäiväkirjoja, ja tilasin minua koskevat terveydenhuollon kirjaukset vauvasta viiteentoista ikävuoteen saakka.
Hämmentävä lukupaketti 1990-luvulta – lapsuuden loppu?
Sanna Nylanderin kotialbumi
Melko pian Muistatko lapsuutesi kesät? -näyttelyn päätyttyä olin saanut käsiini Anne-Maarit Koivuniemen kirjan Poisannettu. Kirjassa oli niin paljon yhtymäkohtia oman lapsuuteni tunnetiloihin, etten päässyt kirjassa alkua pidemmälle, kun jouduin jo itkemään ensimmäiset isot itkut ihan ääneen pois.
Minulle tuli pakottava tarve saada kuulla lapsuuteni aikuisia mahdollisimman laajalla skaalalla. Otin puheluja, kävin kylässä minut lapsena tunteneilla aikuisilla ja haastattelin. Kuin lääkkeeksi, liitin lapsuusmuistoni osaksi ylisukupolvisia ketjuja sekä sukupolvikokemuksia.
Kun sitten kerran viime syksynä näin todentuntuisen, mutta ristiriitaisen lämminsävyisen unen eräästä kesäkodista, soitin jälleen yhden puhelun. Henkilö langan päässä vahvisti uneni muistot, jopa huoneiden värimaailmat, jotka vain alitajuntani oli muistanut. Sovimme vierailun seuraavalle kesälle. Vierailu oli äärimmäisen tärkeä osa kokonaisuutta, jossa muistelin lapsuuttani osin toisin.
Menomatkalla lapsuuden kesiin kiipesin Kummakiven syliin, Ruokolahti 2023.
Sanna Nylanderin kotialbumi