Uu­te­na Ala­sa­ta­kun­nan ko­lum­nis­ti­na on tie­tys­ti kii­tol­lis­ta aloit­taa, kun toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­sä on pal­jon ta­pah­tu­mia ja kir­joit­ta­mi­sen ar­vois­ta. Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni Suo­men Nato-jä­se­nyys on kol­men vii­kon ikäi­nen, tu­los­ta liit­tou­man his­to­ri­an no­peim­mas­ta jä­se­nyysp­ro­ses­sis­ta. Tuo no­peus on tie­tys­ti suh­teel­li­nen kä­si­te: Suo­mi liit­tyi Na­ton rau­han­kump­pa­nuu­soh­jel­maan vuon­na 1994 ja meis­tä tuli laa­jen­net­tu­jen mah­dol­li­suuk­sien kump­pa­ni vuon­na 2014. Olem­me siis ke­hit­tä­neet yh­teen­so­pi­vuut­tam­me lä­hes 30 vuo­den ajan ja tur­val­li­suu­sym­pä­ris­tön muu­tos­kin on yh­tei­ses­ti tun­nus­te­tus­ti ol­lut käyn­nis­sä jo lä­hes 10 vuot­ta.