Mo­nia tun­tuu är­syt­tä­vän lii­an ai­kai­sin ää­neen lau­sut­tu s-sana, siis syk­sy. Vie­lä on kuu­lem­ma ke­sää jäl­jel­lä! No on toki, ja nau­ti­taan nyt lop­pu­ke­sän su­loi­sen läm­pi­mis­tä päi­vis­tä. Ker­ron kui­ten­kin pa­ril­la sa­nal­la erääs­tä ih­mis­ryh­mäs­tä, jo­hon it­se­kin kuu­lun. Mei­tä ei s-sa­nat pai­na, sil­lä meil­lä on jo ihan muut ju­tut mie­les­sä.

Näil­lä main se ni­mit­täin al­kaa. Vää­jää­mä­tön läm­min tun­ne le­vi­ää sy­dä­na­laan en­sim­mäi­sen maa­han pu­don­neen kel­tai­sen leh­den myö­tä. Elo­kui­sen il­lan kyl­män­kir­peä tuok­su he­rät­tää ilon ja toi­von. Kynt­ti­län­va­lo il­ta­pa­la­pöy­däs­sä pa­kot­taa hy­myn­ka­reen kas­voil­le. Ihan pian se kie­too mei­dät taas su­loi­seen sy­lei­lyyn­sä – jou­lu.

Yri­tän vie­lä par­haa­ni mu­kaan ohit­taa jou­lu­lau­lu­lis­ta­ni Spo­ti­fys­sa. En­hän nyt suin­kaan kuu­lu hei­hin, jot­ka vi­rit­te­le­vät Last Christ­ma­sin soi­maan jo syys­kuus­sa! Ehei. Mut­ta kyl­lä lo­ka­kuus­sa jo pi­tää kuun­nel­la, jot­ta eh­tii kun­nol­la tun­nel­maan! En ri­pus­ta jou­lu­va­lo­ja ihan vie­lä ik­ku­noi­hin, mut­ta kau­si­va­lo­ja täy­tyy kyl­lä koh­ta jo kai­vel­la laa­ti­kois­ta. Jo­ko­han voi­si il­ta­sel­la kää­riy­tyä vilt­tiin höy­ry­ä­vän glö­gi­la­sin kera? Yöt ovat kui­ten­kin jo ai­ka kyl­miä.

Olen syn­ty­nyt var­mas­ti jon­kun sai­raa­lan ik­ku­nal­le unoh­tu­neen jou­lu­ko­ris­teen al­la (tou­ko­kuus­sa), tai sit­ten mi­nuun on gee­nien kaut­ta is­tu­tet­tu jär­käh­tä­mä­tön us­ko jou­lun hy­vyy­teen ja kau­neu­teen, mut­ta joka ta­pauk­ses­sa olen pe­sun­kes­tä­vä jou­luih­mi­nen. Edes jo lä­hem­mäs vii­si­kym­men­tä vie­tet­tyä jou­lua ei ole hei­ken­tä­nyt us­ko­a­ni sen tai­kaan. Tot­ta pu­hu­en ajat­te­len jou­lu­hul­luu­te­ni ole­van gee­ni­pe­ri­män li­säk­si suo­ra seu­raus lap­suu­te­ni jou­luis­ta. Koko suku ko­koon­tui yh­teen ja ai­kui­set­kin py­säh­tyi­vät vii­mein­kin iloit­se­maan, kuun­te­le­maan, ole­maan läs­nä. Jou­lua vie­tet­tiin ai­na las­ten kans­sa ja hei­dän eh­doil­laan. Jou­lun odo­tus oli jo sil­loin mel­kein pa­ras­ta mitä tie­sin.

Ko­e­ta siis kes­tää! Vaik­ka ne jou­lu­suk­laat tu­le­vat­kin kau­pan hyl­lyil­le mie­les­tä­si ai­van lii­an ai­kai­sin ja Ma­ri­ah Ca­reyn jou­lu­bii­sit rä­jäyt­tä­vät tä­ry­kal­vot kaup­pa­kes­kuk­ses­sa ke­sän juu­ri väis­tyt­tyä, niin hen­gi­tä sy­vään ja muis­ta mei­tä jou­luun hul­laan­tu­nei­ta. Ko­e­tam­me par­haam­me mu­kaan py­syä hiu­kan pii­los­sa ja ol­la är­syt­tä­mät­tä mui­ta, mut­ta han­ka­laa täl­lais­ta iloa on peit­tää. Meil­le se on mie­len­ti­la, meil­le se va­lai­see koko pi­me­än syk­syn. Tule jou­lu kul­tai­nen!