Eu­ra | El­li-Mari Aho­la

Eu­ra­lais­tai­tei­li­ja San­na Saa­ri­nen on pit­käs­tä ai­kaa pys­tyt­tä­nyt näyt­te­lyn ko­ti­kun­taan­sa, Eu­raan, Kaut­tu­an Jo­ki­sau­nal­le. Vii­me ai­koi­na hän on poh­ti­nut ja työs­tä­nyt usein lin­tu­ja.

– Oi­ke­as­ti en tun­nis­ta kuin jout­se­net ja va­rik­set, mut­ta lin­nuis­sa on haus­ko­ja yk­si­tyis­koh­tia, joi­ta voi ko­ros­taa ja si­ten tuo­da esiin luon­teen­piir­tei­tä, hän poh­tii.

Tai­tei­li­ja luon­neh­tii näyt­te­ly­ään hu­mo­ris­ti­sek­si ke­vy­ek­si ke­sä­näyt­te­lyk­si, joka so­pii kai­ke­ni­käi­sel­le ja kan­sain­vä­li­sel­le­kin ylei­söl­le. Pian hän va­ka­voi­tuu ja raa­put­taa pin­nan al­ta esiin myös te­ok­sis­saan ala­ti tois­tu­van kier­rä­tyk­sen ilo­sa­no­man, toi­saal­ta pie­nen ötö­kän mer­ki­tyk­sen luon­non kan­nal­ta, toi­saal­ta pie­nen ih­mi­sen ar­von.

– Lin­tu­jen maa­il­mas­sa luon­nos­sa voi ol­la min­kä hy­vän­sä vä­ri­nen tai vaik­ka mil­lai­nen töyh­tö, mut­ta ih­mi­ses­tä sa­no­taan äk­kiä ou­to­lin­tu.

Lä­hel­le kat­so­mi­nen kan­nat­taa, min­kä näyt­te­lyn te­os­ten ide­oin­tip­ro­ses­si konk­reet­ti­ses­ti on näyt­tä­nyt to­teen.

Sanna Saarinen – Hymy.

Elli-Mari Ahola

– Kun ko­ti­pi­hal­la koh­taan eri­lai­sia ötö­köi­tä, nii­tä kan­nat­taa vil­kais­ta suu­ren­nus­la­sil­la. Siel­tä saat­taa löy­tyä vaik­ka rai­dal­li­set sar­vet, mitä ei pal­jaal­la sil­mäl­lä huo­maa.

Ul­ko­ti­loi­hin si­joit­tu­van näyt­te­lyn pää­raa­ka-ai­ne on kier­rä­tys­me­tal­li, mut­ta San­na Saa­ri­nen va­kuut­taa, et­tä hä­nen ta­va­ra­merk­kin­sä teks­tii­lin ja me­tal­lin yh­dis­tä­mi­nen on tuo­tan­nos­sa muu­ten yhä voi­mis­saan.

Kokonais­val­tainen taiteilijaelämä

San­na Saa­ri­sen edel­li­ses­tä näyt­te­lys­tään Eu­ras­sa on jo vie­räh­tä­nyt ai­kaa. Hä­nel­lä on tätä ny­kyä oma gal­le­ria Rau­mal­la, ja hä­nen näyt­te­lyi­tään on vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na näh­ty ym­pä­ri maa­ta: Sei­nä­jo­el­la, Lo­vii­sas­sa ja Tei­jos­sa.

– Olen vii­mei­sen pa­rin vuo­den ai­ka­na kes­kit­ty­nyt tai­tee­seen ja pyr­ki­nyt am­mat­ti­mai­ses­ti tuot­teis­ta­maan omaa työ­tä­ni, hän ker­too.

Pää­toi­mi­sen tai­tei­li­jan elä­mä on pal­jon muu­ta­kin kuin näyt­te­lyi­den pys­tyt­tä­mis­tä ja te­os­ten to­teut­ta­mis­ta. Sii­hen kuu­luu myös tie­don­han­kin­taa ja suun­nit­te­lua te­ok­sia var­ten, pal­jon pa­pe­ri­työ­tä tie­to­ko­neen edes­sä, elin­tär­ke­ää ver­kos­toi­tu­mis­ta, so­si­aa­li­sen me­di­an te­ke­mis­tä...

– Olen etuo­i­keu­tet­tu, kun mi­nul­la on per­he, jol­ta olen ai­na saa­nut tu­kea tai­tei­li­jan ural­la­ni.

Tai­tei­li­ja­e­lä­mä on ko­ko­nais­val­tais­ta elä­mää.

– Mi­nul­la on sän­gyn vie­res­sä pie­ni muis­ti­kir­ja, sil­lä juu­ri en­nen nu­kah­ta­mis­ta tu­lee uu­siin te­ok­siin ide­oi­ta, joi­ta ei enää aa­mul­la muis­tai­si. Vuo­sien­kin pääs­tä on haus­ka ver­ra­ta ja näh­dä, kuin­ka yö­luon­nok­set nä­ky­vät val­miis­sa te­ok­sis­sa, hän pal­jas­taa.

Tai­teen rin­nal­la hän te­kee edel­leen joi­ta­kin ti­laus­töi­tä ja ope­tus­työ­tä kan­sa­lai­so­pis­tois­sa.

– Oma il­mai­su ke­hit­tyy koko ajan, ja mi­nul­la on jat­ku­va tar­ve men­nä uut­ta koh­ti. En tee lin­tu­ja lop­pui­kää­ni, vaik­ka ne ovat nyt ol­leet pin­nal­la, San­na Saa­ri­nen nau­raa.

San­na Saa­ri­sen ”pie­ni on SUU­RI” -näyt­te­ly on esil­lä Kaut­tu­an Jo­ki­sau­nal­la (Se­pän­tie 1, Eu­ra) kesä- ja hei­nä­kuun ajan. Jo­ki­sau­na on avoin­na kesä–elo­kuus­sa ti–pe klo 12–18 ja la–su klo 12–15.