Ympärillämme on paljon hiljaista työtä tekeviä, joiden työn tärkeyden huomaa vasta, kun he eivät jostain syystä olekaan sitä tekemässä.

Var­si­nai­sia ar­jen san­ka­rei­ta ovat hen­ki­löt, jot­ka kier­te­le­vät aa­mui­sin ke­rää­mäs­sä tei­den pien­ta­reil­ta ja ky­lä­kes­kuk­sis­ta au­to­jen ik­ku­nois­ta luon­toon vis­ko­tut pul­lot, töl­kit ja ros­kat. Se on luon­non­suo­je­lua par­haim­mil­laan ja an­sait­see ison kii­tok­sen.

Tus­kin­pa tu­pa­kan­tum­pin tai kark­ki­pa­pe­rin maa­han heit­tä­vä ajat­te­lee tai edes tie­tää, mi­ten pit­kän ajan nii­den maa­tu­mi­nen vie, ei­vät­kä mo­net ma­te­ri­aa­lit maa­du vuo­si­sa­to­jen­kaan ku­lu­es­sa. Ne vain ha­per­tu­vat, ohe­ne­vat ja pilk­kou­tu­vat yhä pie­nem­mik­si pa­la­sik­si, ja esi­mer­kik­si pie­net muo­vi­no­sat pää­ty­vät ra­vin­to­ket­jun kaut­ta lo­pul­ta ih­mi­sen eli­mis­töön. Ajat­te­le­mat­to­muus koi­tuu siis ih­mis­kun­nan on­net­to­muu­dek­si.

Täs­sä leh­des­sä esi­tel­lään yk­si ar­jen san­ka­reis­ta, eu­ra­lai­nen Ar­to Tuo­mi­nen, joka on ke­rän­nyt ros­kia Eu­ran ja Kaut­tu­an kes­kus­tois­ta jo pit­käl­ti tois­ta­kym­men­tä vuot­ta. Hä­nen työn­sä ei tun­nu lop­pu­van, ei va­li­tet­ta­vas­ti edes vä­he­ne­vän. Kuu­si­kymp­pi­nen mies ke­rää­mäs­sä ky­läl­tä etu­pääs­sä nuor­ten heit­tä­miä ros­kia – se tun­tuu vää­räl­tä, vaik­kei Ar­toa aja­kaan ros­kien ke­rää­mi­seen mi­kään pak­ko vaan ihan oma halu pi­tää ky­lä­ku­va siis­ti­nä. Iä­käs­tä jouk­koa ovat mo­net muut­kin luon­toa sii­vo­a­vat ja kier­rä­tys­pul­lo­ja ja -tölk­ke­jä ke­räi­le­vät. Toi­vot­ta­vas­ti hei­dän työl­leen löy­tyy jat­ka­jia, sil­lä ai­na­kin ros­kaa­jia riit­tää su­ku­pol­ves­ta toi­seen.

Kan­sa­lais­kas­va­tuk­sel­le oli­si tar­vet­ta, ja var­mas­ti sitä ko­deis­sa ja kou­luis­sa teh­dään­kin. Opit tun­tu­vat vain unoh­tu­vat, kun yön tun­tei­na pör­rä­tään jou­kol­la ky­läl­lä, ha­e­taan pi­ka­ruo­kaa au­tos­sa syö­tä­väk­si ja hei­te­tään ros­kat ulos ik­ku­nas­ta. Kun­pa edes jol­lain po­ru­kas­sa syt­tyi­si lamp­pu pääs­sä, ja hän kek­si­si vie­dä kaik­kien pa­pe­rit ja töl­kit ros­kik­seen. Nii­tä kyl­lä löy­tyy, kun­han nä­kee pik­kui­sen vai­vaa.