Kaiken uudelleen järjestänyt korona-epidemia opettaa meitä arvostamaan monia asioita, joiden tärkeyden olimme unohtaneet. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

Täs­tä ope­tuk­ses­ta mak­se­taan kui­ten­kin kova hin­ta, ja sii­nä ko­e­tel­laan ih­mi­syy­den, in­hi­mil­li­syy­den, ta­lou­den, yri­ty­se­lä­män ja roh­keu­den ra­jo­ja. Vie­lä täl­lä het­kel­lä ko­ro­na-vi­rus on pääs­tä­nyt Sa­ta­kun­nan huo­mat­ta­vas­ti Uut­ta­maa­ta vä­hem­mäl­lä, mut­ta ka­ran­tee­nit, etä­työt, kou­lu­jen sul­ke­mi­set ja ih­mis­kon­tak­tien vält­te­ly ovat jo ar­ki­päi­vää tääl­lä­kin, sa­moin yt-neu­vot­te­lut, lo­mau­tuk­set ja yri­tys­ten sul­ke­mi­set.

Ikä­viä asi­oi­ta on pal­jon, ja nii­den ta­ka­na ah­dis­taa pel­ko, kun ei tie­dä tu­le­vas­ta ei­kä päi­vää, mil­loin kaik­ki on ohi.

Täs­sä eris­tyk­sen ti­lan­tees­sa ko­din mer­ki­tys on nous­sut ai­van uu­teen mer­ki­tyk­seen. Se ei ole vain paik­ka, jos­sa syö­dään, nu­ku­taan ja jos­ta läh­de­tään kii­reel­lä töi­hin ja mo­niin har­ras­tuk­siin. Nyt ol­laan ko­to­na. Lap­set nä­ke­vät taas van­hem­pi­aan ja saa­vat ko­kea, mil­lais­ta ihan ta­val­li­nen ar­ki voi ol­la. Syö­dään yh­des­sä, puu­hail­laan yh­des­sä ja eh­di­tään ju­tel­la­kin. Toki yh­des­sä­o­lo voi ol­la ai­van muu­ta­kin, sii­tä ker­to­vat po­lii­sin li­sään­ty­neet ko­ti­hä­ly­tyk­set. Poik­keu­so­lot ko­et­te­le­vat hy­vää­kin pa­ri­suh­det­ta. Ei­kä kai­kil­la ole ko­to­na kump­pa­nia. Yk­sin ole­mi­nen al­kaa hel­pos­ti ma­sen­taa, el­lei saa edes pu­he­li­mit­se it­sel­leen jut­tu­ka­ve­ria.

Näis­sä poik­keu­so­lois­sa mo­net ovat löy­tä­neet har­ras­tus­pai­kak­seen luon­non, jo­hon tääl­lä maa­seu­dul­la pää­see hel­pos­ti ja il­mai­sek­si ja joka te­kee hy­vää mie­lel­le ja ke­hol­le. Met­säs­sä voi kä­vel­lä tur­va­vä­liä pi­tä­en ys­tä­vän­kin kans­sa.

Kun tämä ko­ro­na­kau­heus on ohi, muis­tam­me var­mas­ti, mi­ten mu­ka­vaa kii­ree­tön ar­ki on, mi­ten tär­kei­tä ovat ih­mis­suh­teet ja mi­ten hy­vin ter­vey­den­hoi­tom­me, kou­lu­tuk­sem­me ja mo­net yh­tei­set asi­am­me on jär­jes­tet­ty – ja mi­ten tär­ke­ää on työn­te­ko.

Nyt mei­dän jo­kai­sen on näy­tet­tä­vä roh­keu­tem­me, tu­et­ta­va apua tar­vit­se­via ja ko­e­tet­ta­va pi­tää ar­ki mah­dol­li­sim­man hy­vä­nä. Yh­teis­kun­nan, yri­tys­ten ja elin­kei­no­e­lä­män pyö­rien on pyö­rit­tä­vä, jot­tei tämä ko­ro­na­ke­vät te­ki­si lii­an pa­haa jäl­keä.