Sekä nuoret että työnantajat ovat uudenlaisessa valintatilanteessa.
Pia Mattila-Lonka
Töitä vaikuttaisi kesällä olevan tarjolla enemmän kuin tekijöitä, ja tämänkin seudun työnantajille kesän vuoropaletti on vaikea palapeli. Monia työpaikkoja osaajapula vaivaa ympärivuotisesti.
Tällaisessa hakijan markkinassa kesätöitä etsivillä nuorilla on entistä enemmän valtaa omaan työelämäänsä nähden. On valinnanvaraa. Sitä nuoret myös käyttävät, esimerkiksi vaihtamalla kesätyöpaikkaa viime hetkellä paremman tarjouksen sattuessa kohdalle.
Orastava työvoimapula ei välttämättä liity pelkästään siihen, että työkykyistä väkeä olisi vähemmän. Nuoresta työvoimasta on myös tullut tiedostavampaa. Nyt kesätyömarkkinoilla olevat nuoret ovat korona-ajan opiskelun kokeneita – ajan, jonka jälkiä oppimistuloksissa ja henkisessä hyvinvoinnissa korjataan yhä ja pitkään. Nuorilla oli raskasta. Sekä itse kokemus että siitä käyty laaja yhteiskunnallinen keskustelu on tehnyt nuorista tietoisia oman hyvinvointinsa tärkeydestä.
Hyvinvointinäkökulma saattaa nuorten työnhaussakin näkyä yhä useammin perinteistä rahaa tärkeämpänä. Onko pakko pelkän työkokemuksen vuoksi ottaa työpaikka, josta ei aidosti kiinnostunut, jos voi säästää voimia seuraavan vuoden opiskeluun? Luultavasti vastaus on ei useammin nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Toki nuorilla on edelleen rahalle käyttöä ja työelämän jatkon kannalta tarvetta työkokemuksen kartuttamiselle. Vaakakupissa on vain nykyään entistä painavammin muitakin asioita.
Työnantajilta ihanteellinen tilanteeseen sopeutuminen vaatii asennemuutosta: rekrytointiprosessi on eräänlainen kilpailutukseen osallistuminen myös työnantajalta. Prosessin onnistumisessa ei enää paina pelkästään se, kuka on paras hakija, vaan myös se korostuu, miltä työnantaja näyttää hakijan näkökulmasta.