Kesätyö­mark­ki­noiden uusi kysynnän ja tarjonnan asento on muuttanut peliä sekä työnantajan että nuorten kannalta.

Töi­tä vai­kut­tai­si ke­säl­lä ole­van tar­jol­la enem­män kuin te­ki­jöi­tä, ja tä­män­kin seu­dun työ­nan­ta­jil­le ke­sän vuo­ro­pa­let­ti on vai­kea pa­la­pe­li. Mo­nia työ­paik­ko­ja osaa­ja­pu­la vai­vaa ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti.

Täl­lai­ses­sa ha­ki­jan mark­ki­nas­sa ke­sä­töi­tä et­si­vil­lä nuo­ril­la on en­tis­tä enem­män val­taa omaan työ­e­lä­mään­sä näh­den. On va­lin­nan­va­raa. Sitä nuo­ret myös käyt­tä­vät, esi­mer­kik­si vaih­ta­mal­la ke­sä­työ­paik­kaa vii­me het­kel­lä pa­rem­man tar­jouk­sen sat­tu­es­sa koh­dal­le.

Oras­ta­va työ­voi­ma­pu­la ei vält­tä­mät­tä lii­ty pel­käs­tään sii­hen, et­tä työ­ky­kyis­tä vä­keä oli­si vä­hem­män. Nuo­res­ta työ­voi­mas­ta on myös tul­lut tie­dos­ta­vam­paa. Nyt ke­sä­työ­mark­ki­noil­la ole­vat nuo­ret ovat ko­ro­na-ajan opis­ke­lun ko­ke­nei­ta – ajan, jon­ka jäl­kiä op­pi­mis­tu­lok­sis­sa ja hen­ki­ses­sä hy­vin­voin­nis­sa kor­ja­taan yhä ja pit­kään. Nuo­ril­la oli ras­kas­ta. Sekä it­se ko­ke­mus et­tä sii­tä käy­ty laa­ja yh­teis­kun­nal­li­nen kes­kus­te­lu on teh­nyt nuo­ris­ta tie­toi­sia oman hy­vin­voin­tin­sa tär­key­des­tä.

Hy­vin­voin­ti­nä­kö­kul­ma saat­taa nuor­ten työn­haus­sa­kin nä­kyä yhä use­am­min pe­rin­teis­tä ra­haa tär­ke­äm­pä­nä. On­ko pak­ko pel­kän työ­ko­ke­muk­sen vuok­si ot­taa työ­paik­ka, jos­ta ei ai­dos­ti kiin­nos­tu­nut, jos voi sääs­tää voi­mia seu­raa­van vuo­den opis­ke­luun? Luul­ta­vas­ti vas­taus on ei use­am­min nyt kuin kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Toki nuo­ril­la on edel­leen ra­hal­le käyt­töä ja työ­e­lä­män jat­kon kan­nal­ta tar­vet­ta työ­ko­ke­muk­sen kar­tut­ta­mi­sel­le. Vaa­ka­ku­pis­sa on vain ny­ky­ään en­tis­tä pai­na­vam­min mui­ta­kin asi­oi­ta.

Työ­nan­ta­jil­ta ihan­teel­li­nen ti­lan­tee­seen so­peu­tu­mi­nen vaa­tii asen­ne­muu­tos­ta: rek­ry­toin­tip­ro­ses­si on erään­lai­nen kil­pai­lu­tuk­seen osal­lis­tu­mi­nen myös työ­nan­ta­jal­ta. Pro­ses­sin on­nis­tu­mi­ses­sa ei enää pai­na pel­käs­tään se, kuka on pa­ras ha­ki­ja, vaan myös se ko­ros­tuu, mil­tä työ­nan­ta­ja näyt­tää ha­ki­jan nä­kö­kul­mas­ta.