Eurajoki virtaa Euraniityyllä kulttuurimaisemassa.
Juha Kaita-aho
Pyhäjärvi syöksyy Kauttualla kirkasvetisenä koskeen, joka ainakin Lounais-Suomen mittakaavassa hakee vertaistaan. Euran keskustan läpi virrattuaan joki rauhoittuu mutkittelemaan valtakunnallisesti arvokkaaksi määritellyssä maisemassa Eurakoskelle, mistä matka jatkuu Panelian läpi kohti Eurajoen kunnan asutuskeskuksia ja Selkämerta. Matkan varrelle mahtuu teollisuutta, kauniita viljelysmaisemia, arvokasta luontoa, historiaa, rakennuskulttuuria ja arkista elämää. Kanta-Euran, Kiukaisten ja kanta-Eurajoen asutus on muodostunut Eurajoen varteen, sillä jokea on tarvittu kulkemiseen ja elannon hankkimiseen. Vaikka joen käyttötavat ovat aikojen saatossa muuttuneet ja jokiuomaa on padottu, ruopattu, suoristettu sekä perattu, on Eurajoki yhä osa monen jokivarren ihmisen elämää ja identiteettiä.
1960- ja 1970-luvut päästöineen ovat Eurajoen historiassa synkkää aikaa, mutta Eurajoki ei tuolloin erottunut muusta teollisuus-Suomesta. Valtakunnan julkisuutta tuli vasta tällä vuosituhannella, kun joki jouduttiin toistuvasti asettamaan käyttökieltoon jätevesien ohijuoksutusten vuoksi. Eurajoen nimi alettiin yhdistää likaviemäriin, eikä syyttä.
Mainetta on vaikea puhdistaa, kun se kerran on mennyt. Eurajoessa on ehtinyt kuitenkin virrata paljon vettä mustimpien vuosien jälkeen: jätevedenpuhdistusta on kehitetty onnistuneesti, vaikka tänä kesänä saimmekin jälleen lukea yllättävistä häiriöistä. Joen alennustila on myös aktivoinut toimintaan sen puolesta: ensin syntyi Yhteinen Eurajoki -hanke, jonka peruja on myös tuore tietokirja Eurajoesta. Sitten perustettiin muun muassa yritysten ja kuntien tukema JOKIohjelma sekä Eurajoen vesiensuojeluyhdistys. Eurajoen tilaa on saatu kohennettua, mistä kertoo sekin, että siitä voidaan pitkän tauon jälkeen puhua vaelluskalajokena. Töitä riittää vielä monella rintamalla, mutta suunta on oikea.