Orvokit ovat monelle puutarhakevään ensimmäinen pihankaunistus.
Lenni Lehtonen
Suomalaisten luontosuhde on vahva: ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista pitää luontoa tärkeänä riippumatta siitä, kuinka paljon sen kanssa konkreettisesti on tekemisissä. Tämän kertoi pari vuotta sitten Sitran tutkimus. Vaikka puutarhaharrastus mielletään usein joko-tai-kysymykseksi – joko olet viherpeukalo tai et – viheralueet koskettavat kaikkia.
Mikäli omaa pihaa ei ole, käyttää todennäköisesti julkisia viheralueita, ja vaikkei kokisi niitä käyttävänsäkään, jokainen on väkisinkin niiden kanssa tekemisissä liikkuessaan yhteiskunnassa. Omalla pihallaan jokainen ei välttämättä ole ympäristönsä ensisijainen hoitaja, mutta silti se toimii oman asumisen julkisivuna ja lähiympäristönä, jolla on merkitystä. Sellainenkin piha, joka ei vaadi jatkuvaa hoitoa ja harrastamista, saattaa olla kaunis ja omistajalleen mielenrauhaa tuottava.
Monelle viherharrastaminen on tärkeä henkireikä, joka rentouttaa ja tuottaa hyvää mieltä ja oloa siinä, missä vaikkapa liikuntaharrastus, luonnossa liikkuminen tai kädentaidot jollekin toiselle. Puutarhaliiton kotipuutarhatutkimuksen mukaan koronavuodet ovat entisestään lisänneet suomalaisten kiinnostusta puutarhaharrastukseen. Tämä saattoi havaita paikallisestikin alan tuotteita valmistavien yritysten hyvässä menestyksessä aikana, jona perinteinen teollisuus taas kärsi.
Samaisen tutkimuksen mukaan erityisesti hyötykasvit kiinnostavat yhä enemmän nuoria. Tämä on positiivista, ja kulkee käsi kädessä taloudellisen ymmärryksen ja luontosuhteen edelleen vahvistumisen kanssa. Opettaahan hyötykasviharrastus toisaalta ruoantuotannon ja toisaalta luonnon lainalaisuuksia, ja sillä voi nousseiden tuoreruoan hintojen keskellä nopeasti huomata myös itse tekemisen hyötyjä.