Kun maailma on myllerryksessä, juhlan aiheet tuovat iloa ja toivoa.
Pasi Mennander / Suomen Jääkiekkoliitto
Kultamitalin voitti joukkue taustavoimineen, mutta siitä syntyi tunne: Me voitimme!
Urheilu on yksi voimakkaimmin ihmisiä yhdistävistä asioista. Tampereella otteluareenalla tunnelma oli varmasti huikea, mutta paljon siitä välittyi myös niille yli kolmelle miljoonalle, jotka television välityksellä lopputulosta jännittivät. Kun voittomaali syntyi ja sinivalkoisiin väreihin pukeutunut laaja katsomo räjähti hurraamaan, oli kotisohvallakin juhlallinen olo. Maamme-laulua laulettiin tuhansin äänin voimallisesti – ja tunteita nosti pintaan myös ikivihreä "Olen suomalainen" -iskelmä.
Kansallistunne on vahvana läsnä itsestäänselvästi aina itsenäisyyspäivän vietossa, mutta se syntyy myös esimerkiksi juuri urheilumenestyksestä. Tulee tunne yhteenkuuluvaisuudesta, ja voimakas kokemus suomalaisuudesta, josta juuri sillä hetkellä voi olla rajattoman ylpeä.
Tänä vuonna tuo tunne korostui kahdestakin syystä. Olemme eläneet rankan pandemia-ajan ja kansakuntana kuitenkin selvinneet siitä kohtuullisesti – ainakin tähän saakka. Alkuvuoden olemme eläneet myös poikkeuksellisessa Euroopan sotatilanteessa ja joutuneet huomaamaan, että oma turvallisuusympäristömme Venäjän naapurina on ratkaisevasti muuttunut.
Tähän väsymyksen ja huolen aikaan osui Leijonien voitto tuomaan suurta iloa: jotain hyvääkin voi tapahtua. Ja: voimme olla vahvoja jossain muussakin.
Leijonien dramaattiseen ja jännittävään finaalitaisteluun on myös symbolisesti yhdistetty laajempi merkitys. Se on nähty osoituksena suomalaisesta sisusta, kovasta ja kurinalaisesta työstä, periksiantamattomuudesta, henkisestä kantista, joukkuehengestä ja lannistumattomuudesta isomman edessä.
Voitto teki hyvää suomalaiselle itsetunnolle – ollaan siis vaan ihan reilusti ylpeitä.