Ei liene juuri ketään, jota Suomen itsenäisyyspäivä tänä vuonna ei olisi koskettanut, liikuttanut – ja kohottanut. Kyllä kannatti juhlia.

Juh­la­vuo­den tee­ma, ly­hyt ja yti­me­käs Yh­des­sä oli hie­no va­lin­ta. 100-vuo­tis­juh­la­vuo­si yh­dis­ti ih­mi­siä eri­lai­siin tem­pauk­siin ja ta­pah­tu­miin jo pit­kin vuot­ta, ja jou­lu­kuun hui­pen­tu­ma oli ver­taan­sa vail­la. Juh­la ko­hot­ti ar­jen ylä­puo­lel­le ai­na­kin het­kek­si, ja sitä me tar­vit­sim­me.

Eh­kä osal­taan juu­ri tee­man­sa an­si­os­ta juh­la myös sai niin kos­ket­ta­via sä­vy­jä.

Esi­mer­kik­si Sä­ky­län pa­raa­tis­sa it­se­näi­syys­päi­vän aat­to­na pu­hu­nut Po­rin pri­kaa­tin ko­men­ta­ja, evers­ti Rami Saa­ri toi ve­te­raa­nien Ka­ve­ria ei jä­te­tä -pe­ri­aat­teen tä­hän päi­vään ja eh­dot­ti, et­tä ot­tai­sim­me yh­teyt­tä vaik­ka jo­hon­kin ih­mi­seen, jos­ta em­me het­keen ole kuul­leet. Vä­lit­täi­sim­me ja ilah­dut­tai­sim­me.

Ta­sa­val­lan pre­si­den­tin juh­la­vas­taa­no­tol­la Lin­nas­sa haas­ta­tel­tu Ai­ra Sa­mu­lin sa­noi, et­tä juh­la­vuo­des­sa ja eri­tyi­ses­ti it­se­näi­syys­päi­vän aa­tos­sa ja it­se­näi­syys­päi­väs­sä on ol­lut pal­jon rak­kaut­ta il­mas­sa ih­mis­ten vä­lil­lä.

Nuor­ten mies­ten kun­ni­a­var­ti­os­sa muun mu­as­sa Eu­ran san­ka­ri­hau­dal­la ko­et­tiin ken­ties juh­lien sy­käh­dyt­tä­vim­mät yh­tei­syy­den ja vä­lit­tä­mi­sen het­ket. Tun­te­mat­to­mak­si jää­nyt omai­nen saat­toi kiit­tää tun­te­ma­ton­ta nuo­ru­kais­ta, et­tä tämä oli ha­lun­nut sei­soa juu­ri hä­nen kaa­tu­neen lä­hei­sen­sä hau­dal­la. Ja teh­dä nä­ky­väk­si ve­te­raa­nien, sil­lois­ten hy­vin nuor­ten mies­ten ja hei­dän per­hei­den­sä uh­rauk­set.

It­se­näi­syys­päi­vän viet­to on usein ol­lut so­tien, pää­a­si­as­sa tal­vi- ja jat­ko­so­dan muis­te­le­mis­ta. Tänä vuon­na muis­tel­tiin enem­män myös vuo­den 1918 ta­pah­tu­mia. Näi­tä ker­to­muk­sia tar­vi­taan, mut­ta nyt nii­den rin­nal­la, nii­den yli­kin nou­si­vat muut asi­at: Pu­hut­tiin suo­ma­lai­sis­ta ja suo­ma­lai­suu­des­ta. Sii­tä pu­hees­ta jäi ai­to yl­peys: Me, poh­joi­sen syn­ke­ät ju­rot­ta­jat olem­me myös vaa­ti­mat­to­mia ja re­hel­li­siä vas­tuun­kan­ta­jia ja työl­läm­me ra­ken­ta­neet hy­vän maan.