Maskeista on tullut osa arkista suojautumista koronavirukselta.
Metsäkirkot peruttu. Kauneimmat joululaulut peruttu. Lasten joulujuhlat peruttu. Koruton lista suoraan tämän lehden seurakuntatiedoista.
Vastaavia tiedonantoja on viime aikoina tullut monilta tahoilta. Tiistain Alasatakunnan sivuilta otettiin maanantaina hetkeä ennen painokoneen käynnistymistä pois ilmoitus, jolla kutsuttiin lukijoita glögille ja juhlistamaan lehden voittoa paikallismediakilpailussa: nyt ei voida kokoontua edes toreilla.
Tällasiet peruuntumiset ovat pikku juttu, jos niillä estetään jonkunkin lähimmäisen sairastuminen koronaan. Myös siitä, rajun taudin kohtaamisesta, kerrotaan tässä lehdessä.
Pitkään jatkunut epidemia kuormittaa ja väsyttää meitä kaikkia. Niin monta kertaa on jo luultu, että oltaisiin menossa parempaan päin, ja sitten lähtee taas "matto alta". Se turhauttaa ja suututtaa. Uudet variantit tuovat epävarmuutta ja pelkoa.
Tilanne myös jakaa meitä, kahteen ja useampaankin leiriin. Viime aikoina vastakkainasettelu rokotettujen ja rokottamattomien välillä on kärjistynytkin, kun koronapassia on alettu yleisemmin vaatia. On varmasti monia syitä olla ottamatta koronarokotetta. Saamattomille, välinpitämättömille tai siinä käsityksessä oleville, että tauti tulee itselle lievänä flunssana, asiantuntijat tuputtavat tutkittua tietoa minkä ehtivät.
Tämän viruksen kanssa eläminen ei ole kokonaan "oma asia". Vaikkei välittäisi itsestään, voisi välittää toisista, kuormittuvista hoitajista, lapsista ja nuorista, joilta rajoitetaan normaaliin lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvia juttuja, potilaista, joilta koronahoito vie sairaalapaikat, asiakas- tai tilauskadon takia lomautetuista tai irtisanotuista.
Tässä kysytään yhteisvastuuta. Löytyisikö sitä, näin joulun alla varsinkin?