Paikal­lis­leh­dellä on tallessa tuhansia sivuja seudun historiaa vuosi­ker­ta­kir­joissa ja osaksi sähköisessä arkistossa. Ne auttavat uutisten tekijää ja tutkijaa – ja antavat elämyksiä kaikille.

Ala­sa­ta­kun­ta ja Py­hä­jär­vi­seu­tu ava­si­vat ar­kis­ton­sa kai­kel­le kan­sal­le vuon­na 2019, kun vie­tet­tiin leh­den 70-vuo­tis­juh­la­vuot­ta. Vuo­si­ker­rat oli­vat sil­loin lu­et­ta­vi­na kir­jas­tois­sa Eu­ras­sa ja Sä­ky­läs­sä. Tuon jäl­keen esi­tet­tiin usein toi­ve, et­tä ti­lai­suus uu­sit­tai­siin.

Vii­me tiis­tai­na leh­det oli­vat taas Eu­ran kir­jas­tos­sa ja 28. hel­mi­kuu­ta nii­tä voi kat­sel­la Sä­ky­län kir­jas­tos­sa. Tu­le­vai­suu­des­sa leh­den ar­kis­to toi­vot­ta­vas­ti pääs­tään di­gi­toi­maan. Se on tär­ke­ää ai­neis­ton säi­ly­mi­sen, mut­ta myös help­po­käyt­töi­syy­den kan­nal­ta; vuo­si­ker­to­jen si­vuil­ta löy­tää kaik­kea mie­len­kiin­tois­ta, mut­ta il­man tark­kaa päi­vä­mää­rää jon­kun tie­tyn ju­tun et­si­mi­nen on työ­läs­tä.

Yli 70-vuo­ti­nen pai­kal­lis­leh­den ar­kis­to on seu­dun lä­hi­men­nei­syy­den tie­to­pank­ki ja aar­re­ark­ku. Sa­tun­nai­so­tan­nal­la leh­tiä se­la­tes­sa voi aja­tel­la, et­tä ei­pä uut­ta au­rin­gon al­la: kiis­ta­na­lai­set ve­si­a­si­at, yri­ty­se­lä­män vuo­ris­to­ra­dat, kun­tien han­ka­lat pää­tök­set, isot on­net­to­muu­det pyö­ri­vät ot­si­kois­sa vuo­si­kym­me­nis­tä toi­seen. Ne toki kiin­nos­ta­vat ja ovat tär­kei­tä tie­tää, mut­ta se, mitä lu­ki­jat en­sin et­si­vät, kun pää­se­vät ar­kis­to­jen ää­reen, on jo­tain muu­ta.

Ni­mit­täin se, mikä kiin­nit­tää huo­mi­on, on tu­tun ih­mi­sen kuva tai haas­tat­te­lu, ja vie­lä eri­tyi­ses­ti, jos on it­se "pääs­syt leh­teen". Täl­lai­sia jut­tu­ja on lei­kat­tu tal­teen ja säi­ly­tet­ty vuo­sia. Joku on eh­kä pääs­syt pi­tä­mään lei­ke­kir­jaa­kin. El­lei omia tal­len­tei­ta ole, on tär­ke­ää löy­tää se tiet­ty jut­tu sii­tä tie­tys­tä leh­des­tä.

Leh­den­te­ki­jät ilah­tu­vat, kun nä­ke­vät tä­män. Se osoit­taa, et­tä oma leh­ti on tär­keä, kos­ka se ker­too juu­ri meis­tä, ih­mi­sis­tä täl­lä seu­dul­la, ilos­sa ja su­rus­sa. Pi­de­tään siis yh­teyt­tä puo­lin ja toi­sin. Si­vu­ar­kis­tol­la ei ole ylä­ra­jaa.