Euran sotekeskus täydentyi tammikuussa, kun lasten sosiaalipalvelut muuttivat aiemmin vanhainkodin osastona toimineeseen käytävään terveyskeskusrakennukseen.
Elli-Mari Ahola
Eduskunta käsittelee sote-uudistusta jatkuvasti eteenpäin, vaikka se välillä julkisuudessa painuu taka-alalle. Jos sote-uudistukseen liittyvät lait hyväksytään aikataulussa heinäkuussa, uudistus muuttuu nopeasti todellisuudeksi.
Sote-uudistukseen liittyy paikallisen päätöksenteon näkökulmasta ristiriita: Toisaalta uudistus siirtää valtaa pois kunnilta keskittäessään päätöksenteon maakuntavaltuustoille. Toisaalta se lisää maakuntien valtaa. Sosiaali- ja terveysalaan liittyvistä asioista päättäisi oman kunnan perusturvalautakunnan, kunnanhallituksen ja -valtuuston sijaan maakunta – tai toisaalta joidenkin asioiden suhteen maakuntatasolle saattaa tulla enemmän valtaa sellaisissa asioissa, jotka nyt päätettäisiin valtakunnan tasolla. On vaikea arvioida, mihin kaikkeen nämä kehityskulut lopulta käytännön tasolla vaikuttavat.
Varmaa on, että sote-uudistuksen tarpeen lähtökohdat eivät ole kadonneet minnekään. Satakunnassakin ikääntyneiden raskaidenkin palvelujen tarve kasvaa ja veronmaksajat vähenevät. Lisäksi sote-alan organisaatioissa ja järjestelmissä on eriävyyksiä ja kerrannaisuuksia, joiden purkaminen uudistuksen myötä aiheuttanee aitoa hyötyä ja säästöä.
Vaikka sote-uudistus ei toteutuisi tälläkään kertaa – ja tällä kertaa se saattaa toteutua – työ, joka sen valmistelussa on tehty, ei ole mennyt hukkaan. Uudistuksen mukana kulkeva pelko palvelujen karsimisesta on saanut kunnat kunnostautumaan ja virittämään omat palvelurakenteensa paremmiksi pärjätäkseen tässä mahdollisessa kisassa. Lisäksi uudistukseen liittyvällä hankerahalla on toteutettu ainakin Eurassa ja Säkylässä paljon sellaista hyödyllistä uudistamista, mihin ei kunnilla muuten ainakaan toteutuneella aikataululla olisi ollut varaa.