Suomessa on paikallishistoriakirjoituksen perinteitä, ja näitä löytyykin monien kotien hyllyistä.
Mirja Linnemäki
Säkylän historian III-osa keskittyy pääasiassa sotien jälkeiseen aikaan – aiemmat ovat jo olemassa. Euran historia päivitetään kauttaaltaan kunnan perustamisesta vuodesta 1866 lähtien. Kumpikin teos ilmestynee julki vielä tämän vuoden puolella. Takana on useamman vuoden iso työ, sillä kirjojen kirjoittamisesta tehtiin päätöksiä alkuun jo vuonna 2016
Paikallishistorioiden merkitys on kiistaton, ajattelee niitä miltä kannalta tahansa, sillä muistitietoon ei voi luottaa – se katoaa tai ainakin muuttuu.
"Kansa, joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan". Juhlalliset ja paljon siteeratut sanat sanoi aikoinaan jalkaväenkenraali Adol Ehrnroth.
Hyvä paikallishistoria vetää kehityslinjoja eli auttaa näkemään, mistä olemme tulleet, mihin ja miksi. Nopeasti muuttuvassa maailmassa se on tärkeää, ja erityisen tärkeää varsinkin nyt, kun viimeaikaisten tapahtumien takia elämme merkittävääkin käännekohtaa.
Paikallishistoriaa voidaan myös hyödyntää moneen jo pelkän tiedon haun kannalta. Sitä tarvitsevat niin koululaiset kuin tutkijatkin, niin kirjailijat kuin puhujat.
Sekä Säkylän että Euran historiakirjoista tavoitellaan kuntalaisten, lukijoiden käsissä "kuluvaa" teosta. Ennakkoon tihkuneiden sisältötietojen mukaan niistä onkin tulossa todella mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa – kumpikin sisältää myös paljon kuvia.
Ennenkaikkea teokset ovatkin säkyläläisten ja euralaisten ihmisten historiaa, täkäläisen elämän ja elinympäristön historiaa. Sellaisena nämä kirjat ovat suuria kotiseutuhengen ja -ylpeydenkin nostattajia ja paikallisen identiteetin luojia.