Ylioppilaat ovat matkalla kohti tulevaisuutta. Toivottavasti se on valoisampi kuin tämä päivä.
Alasatakunta / arkisto
Ikäluokan opiskelut mullisti koronapandemia, ja samalla se muutti paljon muutakin kuin etäyhteyksien varaan siirtyneen koulun. Se vei ison osan nuoruuteen kuuluvista tärkeistä tapahtumista, kontakteista, harrastuksista. Ja perään iski Venäjän hyökkäys Ukrainaan järkyttämään yleistä turvallisuuden tunnetta. Sukupolvikokemuksena nyt valmistuneiden nuorten kokemukset ovat varmasti tutkijoiden mielenkiinnon kohteena pitkään.
Tutkimuslaitos E2 selvitti viime lokakuusta tämän vuoden maaliskuuhun nuorten aikuisten eli 20–29-vuotiaiden ajatuksia Nuorten hyvä elämä -raportissa. Yli puolet heistä kantaa huolta jaksamisestaan ja henkisestä hyvinvoinnistaan. He toivovat mielekästä työtä, toimeentuloa, ystäviä, mutta tulevaisuuden usko on koetuksella.
Pääsyynä pahoinvoinnille ovat mielenterveysongelmat. Pahoinvointia on lisännyt korona rajoituksineen. Nuoret tuntevat pärjäämisen pakkoa ja elävät vaatimusten ristitulessa. He kokevat, ettei heitä ole kuultu korona-ajan päätöksenteossa ja että maata rakennetaan vanhempien sukupolvien sekä vallankäyttäjien ehdoilla.
Raportti on huolestuttavaa luettavaa, ja muuttuu rankemmaksi vielä, kun siihen yhdistetään tieto, että nuorempien eli lukiolaisten koulu-uupumuksen ja kuormituksen on todettu rajusti kasvaneen.
Mikä on mennyt pieleen? Sitäkin olisi syytä tutkia.
Tutkijoiden mukaan nyt tarvitaan ainakin matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää tukea nuorille sekä lisää mielenterveyspalveluita. Koronan vaikutuksia on seurattava, jotta yksinäisyys ja eristäytyminen eivät jää päälle. Nuoret tarvitsevat valoisaa uskoa siihen, että elämä kantaa. Sen ovat ansainneet kaikki nuoret, ja erityisesti näiden aikojen läpi eläneet.