Pula hoitoalan työntekijöistä on suurin vanhus- ja vammaishoidossa. Uusia keinoja hoidon turvaamiseksi tarvitaan.
Mirja Linnemäki
Hoitajapula on valtakunnallinen ilmiö, joka ei täällä päin Suomea ole tuntunut ihan yhtä rajuna kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.
Yhteistä on se, että suurin pula hoitavista "käsistä" on vanhusten ja vammaisten hoitopalveluissa hoitokodeissa ja kotihoidossa eikä helpotusta näy, vaan päinvastoin: ensi vuoden huhtikuussa voimaan on määrä tulla uusi tehostetun palvelusumisen hoitajamitoitus, 0,7, joka tarkoittaa seitsemää hoitajaa kymmentä vanhusta kohden. Nyt mitoitus on 0.6.
Viime viikkoina on jo kuulunut kannanottoja siihen suuntaan, että tulevaan mitoitukseen pitäisi saada joustoja; lisää hoitajia ei yhtäkkiä mistään löydy.
Eura ja Säkylä ovat jo ratkoneet ongelmaa. Eura on rekrytoinut viisi vanhusten hoitajaa Espanjasta ja rekrytoi syksyn aikana lisää Intiasta. Säkylä teki viime syksynä päätöksen maksaa hoivayksiköiden vuorotyöläisille kertabonuksia palkkaan. Näillä päästään jonkin matkaa.
Eura olisi jo nyt ottanut enemmänkin hoitajia Espanjasta, mutta muitakin ottajia on. On ennustettu, että hoitajien rekrytointi ulkomailta vain kiihtyy, kun heitä etsivät kuntien lisäksi yksityiset toimijat. Tilanne ei muuksi muutu, vaikka tehtävä siirtyy pian hyvinvointialueille.
Työperäinen maahanmuutto tuleekin varmasti olemaan yksi niistä ratkaisuista, joihin toivoa tulevaisuudessa laitetaan, siitäkin huolimatta, että hoitajamitoitukseen jotain muutoksia tulisi. Varmasti tarvitaan myös uutta koulutusta, oppisopimuskoulutusta, opiskelijoiden houkuttelua, vuokratyöntekijöitä, muutoksia työnjakoon ja pätevyysvaatimuksiin sekä kilpailukykyisiä palkkoja. Jokaiselle on tärkeää voida luottaa siihen, että saa vanhana tarvitsemaansa hoitoa.