Lukio-opinnot päättävä tutkinto on yhä tärkeä virstanpylväs, jonka jälkeen suunnistetaan eteenpäin.
Kirjoitukset ovat vuosien saatossa kokeneet monia muutoksia, ja oli aika, jolloin niiden arvostus laskikin, mutta toisin on nyt.
Viimeisimmän uudistuksen mukaan ylioppilastutkinto on yhä keskeisemmässä roolissa, kun pyritään jatko-opintoihin, sillä valintakoeuudistuksen jälkeen yhä useampi korkeakoulupaikka aukeaa ylioppilastodistuksen arvosanoilla. Vuodesta 2020 alkaen valtaosa opiskelijoista valitaan todistuksen perusteella, ja moni oppilaitos elää jo nyt osittain uutta käytäntöä. Toki pääsykoereittikin jää yhä olemaan.
Uudistuksella on haluttu poistaa opiskelijoiden stressiä ylioppilaskirjoitusten keväältä. On raskasta paahtaa ensin kirjoituksiin ja saman tien jo pääsykokeisiin. Uudistuksella halutaan ennen kaikkea myös saada opiskelijoita nopeammin jatko-opintojen pariin, ilman välivuosia.
Hyvistä tavoitteista huolimatta uudistus on myös hämmentänyt nuoria. Pääsykoepaine saattaa poistua, mutta paine menestyä nappiin yo-kirjoituksissa kasvaa. Paineita tuo myös valinta: Osaako nuori jo lukioon tullessaan päättää, mihin aineisiin panostaa ja mitä kirjoittaa yo-kokeessa saadakseen parhaat mahdolliset pisteet jatko-opintoihin hakiessaan? Tietääkö edes, mitä haluaa "isona" tehdä?
Oli aika ja käytäntö mikä tahansa ovat tutkintoaan lukioissa suorittavat nuoret tässä kohtaa kenties haastavimmassa vaiheessa tähänastisessa elämässään. Vaikka paineita kasaantuu monelta suunnalta, kannattaa muistaa, että ennen pitkää ovi yleensä aukeaa jokaiselle, joka sitä haluaa etsiä. Kiire ei ole, ja valintojaan voi vaihtaa. Sitähän elämä myös on, muutoksen ja epävarmuudenkin sietämistä.