Ruohonleikkuu pihoilla ja puistoissa on yksi perinteisimmistä nuorten kesätöistä.
Kesäsijaisia tarvitaan, jotta yrityksen pyörät pyörivät silläkin aikaa, kun vakituinen väki lomailee. He ovat siis tuiki tärkeitä tekijöitä. Tämä tulisi osata yrityksissä ottaa huomioon. Kesätyöntekijöiden pitää saada riittävä perehdytys tehtäviinsä, ystävällinen vastaanotto ja kannustavaa ohjausta sekä rakentavaa palautetta pitkin kesää.
Nuoren mieleen jäävä hyvä kokemus on arvokas asia yrityksellekin; kukaties nuori joskus opinnoistaan palaa töihin juuri siihen työpaikkaan tai ainakin kertoo positiivisista kokemuksistaan eteenpäin. Pestissään viihtyvä kesätyöläinen saattaa myös olla motivoitunut kertomaan ideoitaan yrityksen kehittämiseksi.
Kesätyöntekijälle kyseessä voivat olla ensi askeleet työelämässä. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, millaiset ne ovat. Työpaikan vakituisilla on vastuu siitä, että työelämän pelisäännöt tehdään selviksi ja tulevaisuutta ajatellen tärkeät työelämätaidot opitaan.
Harva unohtaa ensimmäistä työpaikkaansa – sen soisi jäävän mieleen ennemmin hyvässä kuin pahassa. Samalla tavalla ikimuistoista on työelämän alkumetreillä saatu kannustus, vaikka se olisi vain pari hyvää sanaa.
Työntekijälle työpaikka on astinlauta seuraavaan, sillä totuus on, että työkokemus poikii työkokemusta eli sen ensimmäisen paikan jälkeen toinen on jo helpompi saada. Jotta ansioluetteloon kertyisi aktiivisuudesta ja ahkeruudesta kertovia rivejä, on myös kesätyöntekijällä velvollisuutensa työpaikkaa kohtaan – mistään hyväntekeväisyydestä ei ole kyse, kun työnantaja töitä tarjoaa, vaan tekijän on täytettävä ruutunsa. Oikea asenne työn tekemistä kohtaan ja korkea työmoraali vievät pitkälle. Yksinkertaistettuna: kannattaa tehdä mieluummin hieman enemmän kuin vähemmän.