Salakavala pikaviestipalvelu on nykyään kiusaamisen areena useammin kuin näkyvä koulun käytävä.
Riina Kaski
Tänä päivänä koulu ei välttämättä enää ole kiusaamisen polttopiste, vaan itse kiusaamistapahtumat sijaitsevat yhä useammin verkossa. Kiusaamisen muuttuminen digitaaliseksi aiheuttaa myös sen, että ulkopuolisen on vaikeampi sitä havaita. Pikaviestipalvelussa tai muussa sosiaalisessa mediassa lähetetyt tarkasti kohdistetut törkyviestit näkyvät ehkä vain kohteelle ja kiusaajille tai yhteisölle, jossa tämä kaikki tapahtuu.
Tällaisessa tilanteessa jokaisen kiusaamista havaitsevan yksilön vastuu korostuu. Koulut ovat toki yhä avainasemassa kiusaamiseen puuttumisessa ja sen ennaltaehkäisyssä, sillä koulu on edelleen paikka, joka kerää nuoret yhteen ja jossa he viettävät suurimman osan ajastaan. Vaikka koulujen henkilökunta yrittää parhaansa, ei kaikkia tapauksia koskaan tule tietoon tai saada käsiteltyä. Kun kiusaaminen tapahtuu koulun tiloissa, sen voi nähdä ja siihen voi puuttua. Kun se tapahtuu piilossa verkkoyhteisöissä, siihen puuttumisen voivat aloittaa vain siitä tietävät.
Tämän kaltaisessa asiassa on syytä ajatella, että vastuu on jokaisella: kouluilla, mutta myös nuorilla itsellään ja heidän vanhemmillaan tai muilla heidän kanssaan tekemisissä olevilla. Kukaan, joka saa tietoonsa kiusaamista, ei saisi pitää sitä omana tietonaan. Ongelmat ratkeavat parhaiten yhdessä.
Kun aikuiset muistelevat nuoruuttaan kiusattuna, kuulee usein niitäkin tarinoita, että kiusaaminen teki ihmisestä vahvan. Jokainen niistä on yksityinen sankaritarina selviytymisestä. Kuitenkin jokainen selviytyjäkin vastustaa kiusaamista. Se vastakkainen lopputulos – että ihminen murtuu kiusaamisen alla ja kiusaaminen aiheuttaa peruuttamatontakin vahinkoa – on jokaisessa tapauksessa liian suuri tragedia.