Kesä on perinteisesti ollut valtakunnan uutisten suhteen hiljaista aikaa, mutta tänä vuonna pinnalla näyttäisi olleen useampia ihmisiä puhuttaneita aiheita.

Yk­si niis­tä on liit­ty­nyt me­di­an ja jour­na­lis­min roo­liin sekä sii­hen, min­kä­lais­ta koh­te­lua toi­mit­ta­jat ovat jou­tu­neet vas­taa­not­ta­maan. Al­ku­sy­säyk­sen kes­kus­te­lu sai Il­ta-Sa­no­mien toi­mit­ta­jaan koh­dis­tu­nees­ta maa­li­tus­kam­pan­jas­ta, joka poi­ki kan­na­not­to­ja Jour­na­lis­ti­liit­toa myö­den. Huo­li on to­del­li­nen: jos leh­dis­tön­va­paus on uhat­tu­na, edes­sä on hel­pos­ti mo­nia mui­ta­kin on­gel­mia.

Kun hy­väk­syt­tä­vän ra­jaa tar­peek­si ve­ny­te­tään, yhä voi­mak­kaam­paa kie­len­käyt­töä ale­taan pi­tää nor­maa­li­na. Toi­mit­ta­jiin ja me­di­aan on kaut­ta ai­kain koh­dis­tu­nut kri­tiik­kiä, ja eri­ä­viä nä­ke­myk­siä. Vä­hi­tel­len sa­na­muo­dot ovat kui­ten­kin kär­jis­ty­neet, sävy muut­tu­nut uh­kaa­vam­mak­si ja kult­tuu­riin li­pu­nut uu­den­lai­nen hen­ki. Ke­säi­nen esi­merk­ki ei ole ai­noa laa­tu­aan, vaan lu­kui­sat toi­mit­ta­jat ovat koh­dan­neet vas­taa­vaa.

Val­ta­kun­nan kes­kus­te­lun lois­keet lyö­vät myös maa­kun­tiin: pai­kal­lis­ta­sol­la­kin val­lit­se­vaa kes­kus­te­lua on seu­rat­tu ja lu­ki­joi­den kes­kuu­des­sa kom­men­toi­tu. Pie­nis­sä kun­nis­sa ih­mi­set tun­te­vat ja tie­tä­vät toi­sen­sa suu­ria kau­pun­ke­ja pa­rem­min. Se voi yh­tääl­tä suo­ja­ta jour­na­lis­tien työ­tä, toi­saal­ta al­tis­taa epä­a­si­al­li­suuk­sil­le. Leh­det elä­vät ja hen­git­tä­vät ih­mi­sis­tä, pie­nis­tä ta­pah­tu­mis­ta ja suu­rem­mis­ta il­mi­öis­tä. Työ ei ole mer­ki­tyk­se­tön­tä – kuka muu ker­toi­si ko­ti­kun­nan me­nos­ta, ra­por­toi­si kun­ta­po­li­tii­kas­ta tai päi­vys­täi­si pa­lou­u­tis­ten va­ral­la? Tär­ke­än teh­tä­vän yl­le lan­ke­aa­kin synk­kä var­jo, jos toi­mit­ta­jien työ­rau­ha on uhat­tu­na.

Ja mikä huo­les­tut­ta­vin­ta: sa­nat saat­ta­vat joh­taa lo­pul­ta te­koi­hin. Kar­ja­lai­nen-leh­ti on muun mu­as­sa ker­to­nut tänä ke­vää­nä toi­mit­ta­jaan koh­dis­tu­neen suo­raa vä­ki­val­taa. Toi­mit­ta­jal­le ei käy­nyt vä­li­koh­tauk­ses­sa pa­hem­min, mut­ta hen­ki­sen jäl­jen se eit­tä­mät­tä jät­ti. Oli yli­tet­ty jäl­leen yk­si raja, hy­vin pe­rus­ta­van­laa­tui­nen sel­lai­nen.

Ke­sä­toi­mit­ta­ja­na, alal­la en­si­as­ke­le­via ot­ta­va­na, ajat­te­len suun­nan ole­van huo­les­tut­ta­va. On mei­dän kaik­kien yh­tei­nen teh­tä­vä huo­leh­tia, et­tä Suo­mes­sa me­di­al­la on toi­min­ta­va­paus, ja jour­na­lis­teil­la mah­dol­li­suus teh­dä työ­tään rau­has­sa, niin pai­kal­li­ses­ti kuin val­ta­kun­nal­li­ses­ti.