Toimittajalta
Lenni
 
Lehtonen
9.8.2021 13.20

Kuninkaanmänty 2050-luvulla

Kolumnin tulisi olla ajankohtainen kannanotto ajankohtaiseen aiheeseen. Edelliseen kolumniini viitaten, nyt on todella mennyt herne nenään.

Kuninkaanmännyn vedenot­to­kiistely on värittänyt kesätyöni aikana paikal­lis­leh­temme palstoja mallikkaasti, joten luontevaa olisikin ampua vähäistä kokemusta kartuttanutta kesätoimittajaa jalkaan, ja avata aiheesta globaaliin huutoon vastaava näkökulma.

Ai­hees­ta kuu­ma­na käy­vä kes­kus­te­lu ki­teyt­tää puh­taan ve­den mer­ki­tyk­sen yh­te­nä tär­keim­mis­tä eko­sys­tee­mi­pal­ve­luis­ta, joi­ta ih­mi­nen elääk­seen tar­vit­see. Puh­das vesi to­del­la on eli­neh­to, kai­kil­le ja kaik­ki­al­la, tääl­lä ja maa­il­mal­la.

Näi­nä il­mas­ton­muu­tok­sen hi­das­ta­mi­sen kan­nal­ta kriit­ti­si­nä ai­koi­na tu­li­si ha­vai­ta Ku­nin­kaan­män­tyä kos­ke­va kes­kus­te­lu va­roi­tuk­se­na tu­le­vai­suu­den mu­ka­naan tuo­mis­ta jän­nit­teis­tä. Kiis­ta on tääl­lä va­li­tet­ta­va, mut­ta vaa­ral­li­sen tu­le­vai­suu­den­kat­kui­nen. Ihan tu­lee vesi sil­miin, kun miet­tii, riit­tää­kö vet­tä kai­kil­le.

Vält­tääk­sem­me seu­raa­vien vuo­si­kym­men­ten mu­ka­naan tuo­mat tun­tei­ta – mik­sei ke­ho­ja­kin – kuu­men­ta­vat ve­si­va­ran­to­vään­nöt, mei­dän tu­li­si huo­mi­oi­da seu­raa­vat lit­ra­mää­rät ar­kie­lä­mäs­sä: Kuin­ka pal­jon vet­tä käy­täm­me, mi­hin sitä käy­täm­me ja kuin­ka te­hok­kaas­ti sitä kier­rä­täm­me.

Ame­rik­ka­lai­nen ku­lut­taa ko­ti­ta­lous­vet­tä kes­ki­mää­rin 300–400 lit­raa vuo­ro­kau­des­sa, suo­ma­lai­nen 140 lit­raa ja mo­sam­bi­ki­lai­nen 4 lit­raa. On ar­vi­oi­tu, et­tä vuon­na 2050 Af­ri­kan man­te­reen val­ti­ois­ta 19 kär­sii ve­si­pu­las­ta. To­ton le­gen­daa­ri­sen Af­ri­ca-hi­tin heit­to ”I bless the rains down in Af­ri­ca” muut­tuu ajan saa­tos­sa maa­il­man­laa­jui­sek­si ru­kouk­sek­si, jos­sa siu­na­taan sa­tei­ta Af­rik­kaan. Kui­va­kau­si voi kui­vat­taa ih­mi­sen­kin.

Ve­si­pu­las­ta em­me voi vie­lä koti-Suo­mes­sa pu­hua, mut­ta puh­taan ve­den lop­pu­es­sa esi­mer­kik­si Hel­sin­gin ete­läi­sim­mäs­tä lä­hi­ös­tä, Tal­lin­nas­ta, veik­kai­sin kiis­te­lyn al­ka­van Suo­men poh­ja­ve­si­va­ro­jen kaup­paa­mi­ses­ta. Ei tar­vit­se mat­ka­ta kuin Tu­run saa­ris­toon, jos­sa Nau­vo pai­nii ve­den riit­tä­vyy­den kans­sa. Pa­rais­ten ve­si­lai­tos on jou­tu­nut pyy­tä­mään kan­sa­lai­sia jät­tä­mään ku­kat kas­te­le­mat­ta ja au­tot pe­se­mät­tä, jot­ta kai­kil­le riit­täi­si juo­ma­vet­tä.

Jot­ta em­me vuo­da­ta ar­mas­ta Suo­mi­nei­toa kui­viin, Ku­nin­kaan­män­tyä kos­ke­vaan kiis­taan tu­li­si saa­da en­nen kaik­kea eko­lo­gi­nen ja kes­tä­vä rat­kai­su. Muu­ten kiis­te­lem­me pal­jon laa­jem­mis­ta ve­si­mää­ris­tä ja -alu­eis­ta tääl­lä poh­ja­ve­sien pa­ra­tii­sis­sa – Poh­jo­las­sa vii­meis­tään 2050-lu­vul­la.

Ota kantaa

Näköislehti

Instagram

Instagram