17.5.2023 15.14
Uutiset
 
Henna Huila

Anna Kahala panosti täysillä yliop­pi­las­kir­joi­tuksiin, jotta pääsisi todistuksella haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan

Anna Kahala muistelee nelivuotista lukiotaivalta lämmöllä. Nyt lähtö tuntuu kuitenkin hyvältä, ja hän on valmis uusiin haasteisiin.

Anna Kahala muistelee nelivuotista lukiotaivalta lämmöllä. Nyt lähtö tuntuu kuitenkin hyvältä, ja hän on valmis uusiin haasteisiin.

Henna Huila

Eu­ra | Kun Eu­ran lu­ki­on tä­män ke­vään tuo­re yli­op­pi­las An­na Ka­ha­la tiis­tai­na kat­soi kir­joi­tus­ten tu­lok­set, oli­vat pääl­lim­mäi­set tun­teet po­si­tii­vi­set ja hel­pot­tu­neet.

– Mon­ta ai­net­ta läh­ti alus­ta­vien pis­tei­den mu­kaan kah­den ar­vo­sa­nan ra­joil­la, ja niis­tä kaik­ki ruot­sia lu­kuun ot­ta­mat­ta kään­tyi­vät sii­hen pa­rem­paan ar­vo­sa­naan.

Kaik­kein iloi­sin An­na Ka­ha­la on äi­din­kie­len Lau­da­tu­ris­ta, jon­ka ar­vo­sa­naa hän sai ko­ro­tet­tua syk­syl­tä. Ai­nut pet­ty­mys oli ruot­sin Mag­na, mut­ta ko­ko­nai­suu­des­saan hän on tyy­ty­väi­nen to­dis­tuk­seen­sa.

Kir­joi­tu­su­rak­kan­sa An­na aloit­ti jo vii­me ke­vää­nä kol­mel­la ai­neel­la, ja kaik­ki­aan hän kir­joit­ti seit­se­män ai­net­ta. Joi­ta­kin syk­syn ja ke­vään ar­vo­sa­no­ja hän ha­lu­si kui­ten­kin ko­rot­taa, ja kir­joi­tus­sa­lis­sa hän eh­ti vie­rail­la kaik­ki­aan jopa 12 ker­taa. Kor­keim­mat ta­voit­teet hän aset­ti it­sel­leen eng­lan­tiin sekä äi­din­kie­leen ja kir­joit­ti ne en­sim­mäi­sen ker­ran jo vii­me syk­sy­nä ko­keil­lak­seen, mi­ten pär­jäi­si niis­sä vain vä­häi­sel­lä lu­ke­mi­sel­la.

– Lu­ki­on alus­ta as­ti ta­voit­tee­ni oli kir­joit­taa niin hy­vät ar­vo­sa­nat, et­tei sit­ten enää tar­vit­si­si lu­kea pää­sy­ko­kei­siin.

Suunnitelmat avoinna

An­na Ka­ha­la suo­rit­ti lu­ki­on nel­jäs­sä vuo­des­sa, mikä näin jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na oli hä­nes­tä hyvä rat­kai­su. Opin­to­jen li­säk­si hä­nen ai­kaan­sa ovat vie­neet pes­ti opis­ke­li­ja­kun­nan hal­li­tuk­ses­sa sekä mu­siik­ki­har­ras­tus.

– Suun­ni­tel­ma eh­ti muut­tua mo­neen ker­taan, ja kyl­lä vii­me ke­vää­nä vä­hän ka­dut­ti tämä nel­jän vuo­den rat­kai­su, kun ka­ve­rit val­mis­tui­vat. Mut­ta tii­viim­mäs­sä ai­ka­tau­lus­sa oli­sin kyl­lä var­mas­ti ol­lut ai­ka lop­pu, ja nyt oli pa­rem­min ai­kaa lu­kea.

Kir­joi­tus­ten jäl­keen An­na lo­mai­li kuu­kau­den ja tou­ko­kuun alus­sa aloit­ti vii­me ke­säl­tä tu­tus­sa työ­pai­kas­sa Py­hä­jär­vi-ins­ti­tuu­tis­sa. Ke­sän jäl­kei­set suun­ni­tel­mat ovat vie­lä avoin­na.

– Vii­me vuo­den pis­tei­den pe­rus­teel­la näyt­tää, et­tä pää­si­sin yli­op­pi­las­to­dis­tuk­sel­la Tu­run yli­o­pis­toon opis­ke­le­maan po­liit­tis­ta his­to­ri­aa tai val­tio-op­pia. Oli­sin ha­lun­nut Åbo Aka­de­miin, mut­ta se oli­si vaa­ti­nut ruot­sis­ta ar­vo­sa­nak­si E:n. Toi­saal­ta en ole vie­lä var­ma, ha­lu­an­ko opis­kel­la yh­teis­kun­ta­tie­tei­tä, kos­ka myös tek­nii­kan alat kiin­nos­ta­vat. Sik­si vä­li­vuo­si ja pie­ni mie­tin­tä­tau­ko hou­kut­te­li­si­vat myös. Jos us­kal­tai­sin, voi­sin läh­teä vaik­ka rep­pu­reis­sa­maan.

Ota kantaa