Rau­ma, Lap­pi | Rau­man La­pis­sa asu­va San­na Ny­lan­der läh­ti mu­kaan po­li­tiik­kaan syk­syl­lä 2021, ja on toi­mi­nut sii­tä läh­tien ak­tii­vi­ses­ti va­sem­mis­to­lii­ton Rau­man kun­nal­lis­jär­jes­tös­sä.

– Puo­lue on ol­lut mi­nul­le sel­vä tei­ni-iäs­tä läh­tien. Kas­voin duu­na­ri­per­hees­sä lä­hi­ös­sä, jos­sa näin pal­jon kai­ken­lais­ta – myös al­ko­ho­lia, päih­tei­tä ja per­he­vä­ki­val­taa, hän ker­too.

Ny­lan­der ker­too ha­ke­van­sa kan­sa­ne­dus­ta­jan paik­kaa, kos­ka ha­lu­aa muut­taa maa­il­maa.

– Mie­tin en­sin, voin­ko läh­teä eh­dok­kaak­si täl­lä po­liit­ti­sel­la ko­ke­muk­sel­la. Kan­sa­ne­dus­ta­jat kui­ten­kin edus­ta­vat kan­saa ja edus­kun­taan tar­vi­taan mah­dol­li­sim­man mo­ni­muo­toi­nen jouk­ko edus­ta­jia.

Tär­keim­mäk­si vaa­li­tee­mak­seen hän nos­taa so­si­aa­li­po­li­tii­kan ja so­si­aa­li­tur­van vah­vis­ta­mi­sen.

– Ha­lu­an puo­lus­taa nii­tä, jot­ka ei­vät it­se saa ään­tään kuu­lu­viin. Mei­dän täy­tyy pi­tää huol­ta esi­mer­kik­si sii­tä, et­tä var­hais­kas­va­tuk­ses­sa riit­tää am­mat­ti­lai­sia ja sub­jek­tii­vi­nen päi­vä­hoi­to-oi­keus to­teu­tuu.

Kult­tuu­ri­tuot­ta­jak­si opis­ke­le­va lä­hi­hoi­ta­ja nä­kee, et­tä myös tai­teel­la ja kult­tuu­ril­la on tär­keä teh­tä­vä osal­li­suut­ta ra­ken­net­ta­es­sa.

– Tai­de on kei­no it­seil­mai­suun ja tun­tei­den kä­sit­te­lyyn.

Sa­ta­kun­ta­lai­ses­ta nä­kö­vink­ke­lis­tä Ny­lan­der nä­kee tär­ke­äk­si maa­kun­nan ve­to­voi­man pa­ran­ta­mi­sen ja vä­es­tö­ka­don py­säyt­tä­mi­sen.

– Oma yli­o­pis­to toi­si Sa­ta­kun­taan li­sää kor­ke­a­kou­lu­tet­tua kan­sain­vä­lis­tä osaa­ja­po­ten­ti­aa­lia, uu­sia yri­tyk­siä ja työ­paik­ko­ja myös toi­sen as­teen am­mat­ti­kou­lu­te­tuil­le osaa­jil­le.

Hoitoala lähellä sydäntä

Ny­lan­der te­kee täl­lä het­kel­lä opin­to­jen­sa ohes­sa vii­kon­lop­pu­vuo­ro­ja Eu­ran ko­ti­hoi­dos­sa. Oma­koh­tais­ten ko­ke­mus­ten pe­rus­teel­la hän pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä jo pää­tet­ty van­hus­ten ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoi­van hoi­ta­ja­mi­toi­tus to­teu­te­taan ri­pe­äs­ti.

– Jos työ­vuo­rois­sa on tar­peek­si hoi­ta­jia, hoi­ta­jat kes­tä­vät työ­tään ja asi­a­kas saa pa­rem­paa hoi­vaa. Sil­loin meil­le tu­le­vat har­joit­te­li­jat myös tie­tä­vät, et­tä he ei­vät tule pa­la­maan lop­puun työs­sään.

Mis­tä tar­vit­ta­via hoi­ta­jia sit­ten saa­daan so­te­a­lal­le, jos­ta moni on pa­en­nut? Yk­si kei­no on Ny­lan­de­rin mu­kaan tuo­da esil­le myös alan hy­viä puo­lia.

– En ha­lua vä­hä­tel­lä huo­no­ja puo­lia, mut­ta to­del­li­suu­des­sa hoi­to­työ on mie­les­tä­ni iha­naa, kun re­surs­sit ovat kun­nos­sa. Po­si­tii­vi­sil­la asi­a­kas­ko­ke­muk­sil­la on mer­ki­tys­tä myös alan ve­to­voi­mal­le.

Sii­hen, pal­jon­ko Suo­meen tar­vi­taan ul­ko­maa­lai­sia hoi­ta­jia, Ny­lan­der ei ota kan­taa. Hän on kui­ten­kin sitä miel­tä, et­tä tän­ne töi­hin saa­pu­vien pi­täi­si saa­da tuo­da mu­ka­naan ai­na per­heen­sä.

– Sitä voi­daan pi­tää mo­der­ni­na riis­ton muo­to­na, jos työn­te­ki­jöil­tä vaa­di­taan tiet­ty kuu­kau­si­tu­lo, jot­ta he ovat oi­keu­tet­tu­ja saa­maan per­heen­sä tän­ne.