16.11.2023 20.44
Uutiset
 
Elli-Mari Ahola

Pia Mattila-Longan juttu surusta palkittiin Vuoden toiseksi parhaana paikal­lis­leh­ti­juttuna

Pia Mattila-Lonka sai vuoden toiseksi parhaan paikallislehtijutun palkintotaulun käsiinsä Uutismedialiiton Ilona Hannikaiselta Suurilla lehtipäivillä Helsingissä.

Pia Mattila-Lonka sai vuoden toiseksi parhaan paikallislehtijutun palkintotaulun käsiinsä Uutismedialiiton Ilona Hannikaiselta Suurilla lehtipäivillä Helsingissä.

Mirja Linnemäki

image

Uu­tis­me­di­an lii­ton jär­jes­tä­mä Vuo­den pai­kal­lis­leh­ti­jut­tu -kil­pai­lu on rat­ken­nut. Vuo­den pai­kal­lis­leh­ti­jut­tu -kil­pai­lun kak­kos­sar­jas­sa kil­pail­tiin teks­tin voi­mal­la. Liit­to tie­dot­taa, et­tä sar­jan voit­ti Ans­si Ta­pio Luo­teis-La­pis­sa jul­kais­tul­la ju­tul­laan Isä läh­ti yli 90 vuot­ta sit­ten, mut­ta sar­jan toi­sen pal­kin­non sai Ala­sa­ta­kun­nan Pia Mat­ti­la-Lon­ka ju­tul­laan Vuo­det su­run läpi, jon­ka rank­ka ai­he, sa­maan per­hee­seen kah­des­ti is­ke­nyt puo­li­son ja äi­din kuo­le­ma, on kä­si­tel­ty tyy­lik­kääs­ti, ja ju­tus­ta tu­lee va­loi­sa olo. Koko pe­rus­te­lu on lu­et­ta­vis­sa ju­tun lo­pus­sa

Pia Mattila-Lonka muistaa vielä hyvin raskaan juttukeikan, jolla 22. joulukuuta 2022 lehdessä ilmestynyt palkintojuttu syntyi.

Pia Mattila-Lonka muistaa vielä hyvin raskaan juttukeikan, jolla 22. joulukuuta 2022 lehdessä ilmestynyt palkintojuttu syntyi.

Pai­kal­lis­leh­ti­jut­tu­kil­pai­lun kak­kos­sar­jan tuo­ma­roi Kar­ja­lan Hei­lin toi­mit­ta­ja Ai­mo Sa­lo­nen. Vuo­den pai­kal­lis­leh­ti­jut­tu -kil­pai­lun kah­teen sar­jaan osal­lis­tui yh­teen­sä 139 jut­tua. Uu­tis­me­di­an liit­to pal­kit­si par­haat pai­kal­lis­leh­ti­ju­tut Suu­ril­la Leh­ti­päi­vil­lä Hel­sin­gis­sä 16.11.2023.

"Kuolemaa oli ilmassa ja joulu tulossa"

– Ta­ri­na oli sel­lai­nen, et­tä ha­lu­sin sen ker­toa, ja haas­ta­tel­ta­va työn kaut­ta sen ver­ran tut­tu, et­tä us­kal­sin ky­syä, vaik­ka ai­he oli vai­kea, Pia Mat­ti­la-Lon­ka muis­te­lee pal­kin­to­ju­tun taus­to­ja.

Hän muis­taa, et­tä ky­sy­mi­sen tul­les­sa ajan­koh­tai­sek­si me­neil­lään oli synk­kä lop­pu­vuo­si.

– Kuo­le­maa oli il­mas­sa ja jou­lu tu­los­sa.

Kil­pai­luun juu­ri tämä teks­ti oli help­po lä­het­tää, kos­ka Pia Mat­ti­la-Lon­ka oli saa­nut sii­tä jo ai­em­min poik­keuk­sel­li­sen pal­jon pa­lau­tet­ta – niin suo­raan lu­ki­joil­ta kuin haas­ta­tel­ta­vien kaut­ta. Teks­ti on toi­mi­nut ver­tais­tu­ke­na vas­taa­van­kal­tai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ole­vil­le.

– Olen it­se­kin me­net­tä­nyt nuo­ria ys­tä­viä syö­väl­le, ja mi­nua on jää­nyt vai­vaa­maan, kuin­ka lap­set sii­tä sel­vi­ä­vät. Tämä jut­tu ei an­na sii­hen vas­tauk­sia, mut­ta ker­too yh­den ta­ri­nan. Jo­kai­sel­la on oma ta­pan­sa sel­vi­tä – tai ei sel­vi­tä.

Jut­tu­kil­pai­lun pal­kin­to on jo kol­mas mer­kit­tä­vä tun­nus­tus Sä­ky­län his­to­ria III:n kir­joit­ta­ja­na­kin tun­ne­tun Pia Mat­ti­la-Lon­gan työs­tä vuo­den si­säl­lä. Ke­säl­lä hä­nel­le sekä myön­net­tiin Sä­ky­län hy­väk­si -mi­ta­li et­tä Sä­ky­län Jo­ke­rin ar­vo­ni­mi.

– Tämä on am­ma­til­li­nen tun­nus­tus alu­een ul­ko­puo­lel­ta. Ar­vos­tan sitä suu­res­ti, ja yli­pää­tään sitä, et­tä pai­kal­lis­leh­tiä täl­lai­sil­la kil­pai­luil­la nos­te­taan – et­tä pai­kal­lis­leh­ti­työl­tä vaa­di­taan pal­jon, ku­ten it­se olen ai­na vaa­ti­nut it­sel­tä­ni.

Hä­nel­lä on ta­ka­naan 30 vuo­den ura toi­mit­ta­ja­na, mut­ta in­nos­tuk­sen liek­ki pa­laa yhä.

– Täl­tä sa­mal­ta seu­dul­ta löy­tyy yhä uu­sia ta­ri­noi­ta, jot­ka pi­tää ker­toa.

Pia Mattila-Lonka juuri palkittuna.

Pia Mattila-Lonka juuri palkittuna.

Mirja Linnemäki

Pia Mat­ti­la-Lon­gan pal­kit­se­mi­sen koko pe­rus­te­lu kuu­luu näin:

"Rank­ka ai­he, sa­maan per­hee­seen kah­des­ti is­ke­nyt puo­li­son ja äi­din kuo­le­ma, on kä­si­tel­ty tyy­lik­kääs­ti. Hal­paan tun­tei­siin ve­to­a­mi­seen ei ole sor­rut­tu, ja juu­ri sik­si lu­ki­jan sil­mät kos­tu­vat. Jul­kai­su­a­jan­koh­ta 22. jou­lu­kuu­ta li­sää ai­heen mer­kit­tä­vyyt­tä. Ku­ten toi­mit­ta­ja omas­sa kom­men­tis­saan to­te­aa: tä­nä­kin jou­lu­na moni viet­tää juh­la­py­hää su­run kans­sa.

Jut­tu on hy­vin poh­jus­tet­tu. Kah­des­ti les­kek­si jää­nyt mies ja hä­nen nuo­rin tyt­tä­ren­sä ovat toi­mit­ta­jan seu­ras­sa sa­mas­sa ti­las­sa, ja van­hem­mat lap­set, muu­al­le jo muut­ta­neet, ovat haas­tat­te­lus­sa etäyh­teyk­sien kaut­ta. Su­rus­ta pu­hu­taan, sii­tä­kin, kuin­ka eri ta­voin si­sa­ruk­set ovat kä­si­tel­leet äi­din kuo­le­maa, mut­ta sa­mal­la muis­te­luis­sa nou­see esiin elä­mä. Oman äi­tin­sä me­net­tä­nyt van­hem­pi ty­tär ker­too, kuin­ka hän oli isän­sä uu­des­ta rak­kau­des­ta in­nois­saan – kuin­ka iha­naa oli, kun ta­loon tuli nuo­ri nai­nen, ja kuin­ka on­nel­lis­ta oli saa­da toi­vot­tu pik­ku­sis­ko.

Toi­mit­ta­jal­la il­mi­sel­väs­ti on herk­kyyt­tä ais­tia ti­lan­tei­ta ja pääs­tä lä­hel­le haas­ta­tel­ta­via. Ju­tus­ta tu­lee sit­ten­kin va­loi­sa olo. Su­run ja me­ne­tyk­sen­kin jäl­keen elä­mä jat­kuu, ja jo­nain päi­vä­nä me­ne­tyk­sis­tään riit­tä­väs­ti toi­pu­nut eh­kä pys­tyy ole­maan mui­den sa­man koh­ta­lon ko­ke­nei­den tu­ke­na."

Ota kantaa

Näköislehti

Instagram

Instagram