Eu­ra, Pa­ne­lia | "Tä­män täy­tyy ol­la pi­laa." Se oli en­sim­mäi­nen aja­tus, joka pa­ne­li­a­lai­sel­le San­te­ri Ruot­sa­lai­sel­le tuli mie­leen. Hä­nel­le oli töis­sä juu­ri ker­rot­tu, et­tä hän saa 500 eu­ron ar­voi­sen Työ­yh­tei­sön hyvä tyyp­pi -sti­pen­din Met­sä­mies­ten Sää­ti­öl­tä.

– Se tuli ihan pus­kis­ta. Luu­lin sitä aluk­si fir­man si­säi­sek­si vit­sik­si, mut­ta se oli­kin tot­ta. Tosi siis­ti jut­tu, kii­tos työ­ka­ve­reil­le.

Ky­sei­nen työ­paik­ka on Kul­je­tus A. Ek­lund Oy, jos­sa Ruot­sa­lai­nen työs­ken­te­lee puu­ta­va­ra-au­ton­kul­jet­ta­ja­na. Sti­pen­dis­tä aloit­teen te­ki­vät puu­ta­va­ra-au­ton­kul­jet­ta­jat Juu­so Nur­mi, Kari Seu­ri ja Mar­kus Tuo­mi­nen sekä hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Ari Ek­lund ja toi­mi­tus­joh­ta­ja Sami Ek­lund.

Sti­pen­din pe­rus­te­lut ovat va­kuut­ta­via. Al­ku­sa­nat ki­teyt­tä­vät: ”Mei­dän San­te­ri, koko po­ru­kan pik­ku­ve­li!"

– San­te­ri on mai­nio esi­merk­ki sii­tä, mi­ten omal­la asen­teel­la voi vai­kut­taa koko työ­yh­tei­söön po­si­tii­vi­ses­ti. Hän aloit­ti nuo­re­na en­nen yh­dis­tel­mä­kor­tin aja­mis­ta pe­se­mään ja huol­ta­maan ka­lus­toa, jon­ka myö­tä muo­dos­tui ki­pi­nä met­sä­a­laa koh­taan.

Ruot­sa­lai­nen on ol­lut osa työ­yh­tei­söä jo vuo­sia, vaik­ka hä­nel­lä on ikää vas­ta 23 vuot­ta.

– Mo­ni­vai­hei­sen uran­sa ai­ka­na San­te­ri on osoit­ta­nut, mi­ten ko­ko­nais­val­tai­ses­ti on mah­dol­lis­ta ke­hit­tyä ja op­pia aja­mi­sen li­säk­si it­se­oh­jau­tu­vuut­ta ja ko­ko­nais­ku­van hal­lin­taa. Kai­ken tä­män kes­kel­lä San­te­ri on on­nis­tu­nut jät­tä­mään koko työ­yh­tei­söön läh­te­mät­tö­män jäl­jen omal­la elä­mä­ni­lol­laan ja ute­li­aal­la luon­teel­laan, pe­rus­te­luis­sa to­de­taan.

Pyydetty töihin

Eu­ran Pa­ne­li­as­sa asu­va Ruot­sa­lai­nen ei ole eden­nyt am­mat­tiin­sa ihan pe­rin­teis­tä väy­lää. Al­ku­kos­ke­tus ny­kyi­seen työ­nan­ta­jaan tuli ka­ve­rin eh­do­tuk­ses­ta, kiin­nos­tai­si­ko juu­ri lu­ki­on lo­pet­ta­nut­ta nuo­ru­kais­ta tie­na­ta li­sä­ra­haa pe­su­hom­mis­ta vii­kon­lop­pui­sin. Tä­kyn heit­ti yri­tyk­sen toi­nen pa­ne­li­a­lais­vah­vis­tus Juu­so Nur­mi, joka har­ras­taa Ruot­sa­lai­sen ta­voin VPK:ta.

Niin­pä syk­syl­lä 2022 men­tiin en­si ker­taa Eu­ra­jo­el­le pe­se­mään Kul­je­tus A. Ek­lun­din ka­lus­toa. Tam­mi­kuus­sa 2023 Ruot­sa­lai­sel­la al­koi ar­mei­ja.

– Mie­tin, mitä al­kai­sin teh­dä ar­mei­jan jäl­keen. Pe­las­tu­so­pis­to oli yk­si kiin­nos­tuk­sen koh­tee­ni, mut­ta yri­tyk­sen joh­ta­jis­to al­koi eh­do­tel­la, et­tä kiin­nos­tai­si­ko työt heil­lä.

Ruot­sa­lai­nen ajoi ar­mei­jas­sa kuor­ma-au­to­kor­tin ja mie­tis­ke­li, et­tä myös eri­lai­set ko­ne­hom­mat ovat ai­na kiin­nos­ta­neet. Al­ku­vuon­na 2024 hän suo­rit­ti Win­no­vas­sa pe­rä­vau­nu­kor­tin. Sa­ma­na ke­vää­nä al­koi­vat työt puu­ta­va­ra-au­ton­kul­jet­ta­ja­na, ja nuo­ri lu­paus va­ki­nais­tet­tiin syk­syl­lä 2024.

12-tun­ti­set työ­päi­vät ku­lu­vat yleen­sä alu­eel­la, jon­ka kol­mi­on kär­jet si­jait­se­vat Tu­rus­sa, Po­ris­sa ja Huit­ti­sis­sa. Tu­tuin on 8-tie vä­lil­lä Lai­ti­la–Lu­via, kun puu­ta vie­dään sa­hal­ta ja met­sis­tä sel­lu- ja pa­pe­ri­teh­tail­le.

"Antoisaa hommaa"

Yri­tyk­ses­sä työs­ken­te­lee nel­jä eu­ra­lais­ta, kun kaik­ki­nen­sa työn­te­ki­jöi­tä on kym­me­nen. Ruot­sa­lai­nen on rat­kai­suun­sa tyy­ty­väi­nen.

– Tämä on ol­lut eh­dot­to­man siis­tiä, ki­vaa ja an­toi­saa hom­maa. Aa­mu­vuo­ros­sa on vä­hän kur­ja he­rä­tä var­hain, mut­ta töis­sä on ai­na mu­ka­vaa.

Työ­nan­ta­ja ha­lu­si työ­ka­ve­rei­den kans­sa osoit­taa sti­pen­dil­lä ar­vos­tus­ta nuo­rel­le te­ki­jäl­le, jon­ka asen­ne on koh­dil­laan.

– Ryh­mä on on­nis­tu­nut, kun San­te­ri on ha­lun­nut tul­la ja jää­dä töi­hin yri­tyk­seen, toi­mi­tus­joh­ta­ja Sami Ek­lund to­te­aa.

Kul­je­tus A. Ek­lund Oy:n juu­ret juon­ta­vat vuo­teen 1961, jol­loin ny­kyi­sen toi­mi­tus­joh­ta­jan isoi­sä Alt­ti Ek­lund aloit­ti puu­na­jon Kul­laal­la. Sami Ek­lund siir­tyi kol­man­nen su­ku­pol­ven edus­ta­ja­na toi­mi­tus­joh­ta­jak­si kak­si vuot­ta sit­ten.

– Ei ole ka­dut­ta­nut päi­vää­kään, vaik­ka vie­lä mo­poi­käi­se­nä olin hy­vin­kin eri miel­tä per­hey­ri­tyk­seen tu­le­mi­ses­ta.