Rau­ma, Lap­pi | Ala­sa­ta­kun­nan uu­sim­mal­ta blo­gil­ta on lupa odot­taa sy­väl­lis­tä si­säl­töä. Ke­säi­sin Jo­ki­var­ren Ait­ta -gal­le­ri­aa pi­tä­vä kult­tuu­ri­tuot­ta­ja­o­pis­ke­li­ja, lä­hi­hoi­ta­ja ja per­hee­näi­ti San­na Ny­lan­der ha­lu­aa eroon hä­pe­ä­lei­mois­ta, joi­ta liit­tyy ih­mi­se­lä­män vas­toin­käy­mi­siin.

– Olin jo lap­se­na sel­lai­nen, et­tä pu­huin her­kis­tä ai­heis­ta. Ta­val­li­sia asi­oi­ta ei tar­vit­se hä­ve­tä. Sa­mo­ja ikä­viä asi­oi­ta ta­pah­tuu eri per­heil­le, San­na Ny­lan­der to­te­aa.

Esi­mer­kik­si tä­nään jul­kais­tus­sa en­sim­mäi­ses­sä blo­gis­saan hän tart­tuu vai­ke­aan lap­suu­teen.

– Jo­ki­var­ren Ai­tas­sa oli vii­me ke­sä­nä Tai­na Kuit­ti­sen Muis­tat­ko lap­suu­te­si ke­sät? -näyt­te­ly ja luin An­ne-Maa­rit Koi­vu­nie­men te­ok­sen Pois an­net­tu. Niis­tä ins­pi­roi­duin te­ke­mään vii­me ke­sä­nä kier­rok­sen Pe­las­ta­kaa lap­set -ko­deis­sa, jois­sa olen it­se lap­se­na ol­lut, hän taus­toit­taa.

Suun­ni­tel­mis­sa hä­nel­lä on kir­joit­taa blo­gis­saan myös esi­mer­kik­si nuo­ren ih­mi­sen kuo­le­mas­ta ja su­run kiel­tä­mi­ses­tä.

– Nämä ovat kol­lek­tii­vi­sia asi­oi­ta. Su­rul­la ja hä­pe­äl­lä ei ole maan­tie­teel­li­siä tai su­ku­pol­vien vä­li­siä ra­jo­ja.

Myös nuo­re­na äi­dik­si tu­le­mi­nen ja lap­suu­den muut­tu­mi­nen lä­hi­vuo­si­kym­me­ni­nä ovat ai­he­lis­tal­la.

– Esi­koi­sem­me on syn­ty­nyt vuon­na 1997 ja kuo­pus 2012. He ko­ke­vat elä­neen­sä ihan eri per­hees­sä. Ai­on pei­la­ta sitä yh­teis­kun­taan.

Kesäisin Sanna Nylander pitää Jokivarren aittaa.

Elli-Mari Ahola

Miten kuvailisit itseäsi lyhyesti, kuka ja millainen tyyppi olet? 

Olen San­na. Täy­tin jus­tiin 45 vuot­ta. Oon täl­lai­nen, eh­kä vä­hän ruuh­kai­si­a­kin vuo­sia elä­vä kes­ki-ikäi­nen mum­moih­mi­nen, joka kak­si­paik­kai­se­na viet­tää osan kuu­kau­des­ta en­ti­sel­lä ko­ti­paik­ka­kun­nal­la Hy­vin­kääl­lä ja isom­man osan ko­to­na La­pin Kuo­li­maal­la. Ko­to­na asu­vaan per­hee­see­ni kuu­luu puo­li­so Jan ja kak­si alai­käis­tä las­ta. Vii­si van­hin­ta las­tam­me ovat muut­ta­neet pois ko­toa ja osal­la on omi­a­kin lap­sia jo.

Mikä on blogisi nimi ja mistä nimi tulee? 

Ta­ri­noi­ta Ai­tan ta­kaa -nimi tu­lee ko­ti­pi­has­sa­ni ole­vas­ta Jo­ki­var­ren Ai­tas­ta, ja sii­tä, et­tä nyt ei ole ää­nes­sä yk­sit­täi­nen näyt­te­ly vaan hen­ki­lö siel­lä Ai­tan ta­ka­na. Sen li­säk­si, et­tä Jo­ki­var­ren Ait­ta on ke­sä­gal­le­ria, se on myös mie­len tila (tar­koi­tuk­sel­la erik­seen kir­joi­tet­tu­na) ja toi­mi­ni­mi, joka toi­vot­ta­vas­ti, opin­nois­ta val­mis­tut­tu­a­ni, työl­lis­tää mut kult­tuu­ri­a­lan yrit­tä­jä­nä.

Mitä haluat lukijoillesi kertoa blogillasi, tai millaisia ajatuksia heissä herättää?

Oon ai­ka pu­he­li­as tyyp­pi, ute­li­as­kin, ja tyk­kään ru­pa­tel­la ih­mis­ten kans­sa mo­nen­lai­sis­ta il­mi­öis­tä. Ju­tus­te­lu saat­taa al­kaa hy­vin­kin ke­vy­es­ti, mut­ta sy­ven­tyy usein no­pe­as­ti­kin to­del­la hen­ki­lö­koh­tai­sel­le tai muu­ten vaan va­ka­val­le ta­sol­le – ken­ties tätä rön­syi­lyä to­teu­tan blo­gis­sa­ni­kin. Hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta voi pu­hua ja mo­nes­ti se on jopa suo­ta­vaa tur­hien hä­pe­ä­lei­mo­jen pois­ta­mi­sek­si ihan ta­val­lis­ten asi­oi­den yl­tä.

Mitä muuta elämääsi kuuluu, kuin blogi ja sen aihe? 

Kult­tuu­ri­tuot­ta­jak­si (Hu­mak) opis­ke­lua ja lä­hi­hoi­ta­ja­na työs­sä­käyn­tiä so­pi­vas­sa suh­tees­sa per­hee­näi­tiy­den kans­sa. Muu­ta­mas­sa yh­dis­tyk­ses­sä olen mu­ka­na hal­li­tuk­sen jä­se­ne­nä. Lap­se­na olin var­si­nai­nen ky­lä­luu­ta ja van­hem­mil­ta­ni sa­laa pyö­räi­lin hei­dän työ­ka­ve­reil­leen me­hul­le ja kek­sil­le. Ai­kui­se­na ky­läi­lyt ovat jää­neet vä­hem­mäl­le, mut­ta me­no­jal­ka vi­pat­taa edel­leen, et­tä jon­ne­kin pi­täi­si pääs­tä käy­mään – ai­na on joku reis­su suun­nit­teil­la, el­lei kak­si.