Auringon suloinen lämpö iholla. Uimaan houkutteleva, kimmeltävä järvi. Suussa sulava jäätelö. Suomessa on eletty kesää, jolloin jäätelö sulaa ennen kuin ehtii ensimmäisen kerran nuolaista ja ulos lähtiessä ei ole tarvinnut miettiä tarvitseeko takkia vai ei. Osa nauttii sydämensä kyllyydestä, moni toivoo jo hieman alempia lukemia. Lämpö tuntuu hyvältä, kun muistelee naureskelua Turun viime vuoden hellepäivistä. Niitähän oli siis nolla. Tämä kesä on tainnut olla juuri sellainen, kuin ne monien muistelemat lapsuuden kesät. Aurinko paistoi ja vedestä poistuttiin lähinnä nukkumaan. Koska eihän ollut niitä kännyköitä, joilla roikkua…

Hel­teel­lä on toki myös hait­ta­puo­len­sa, eri­tyi­ses­ti van­huk­set ja use­at eläi­met se lait­taa ko­vil­le. Sen jat­ku­es­sa pit­kään al­kaa pe­rus­ter­veen­kin sie­to­ky­ky ol­la ko­vil­la. Ei­vät ne hel­le­päi­vät ol­leet­kaan niin au­voi­sia, kuin muis­tel­tiin. Tuu­let­ti­mien lop­pu­mi­sen li­säk­si hel­lein­fer­no on kui­ten­kin ai­heut­ta­nut ih­mi­sis­sä myös luo­vaa kek­se­li­äi­syyt­tä. Tar­jol­la on niin yö­paik­ko­ja vii­le­äs­sä kau­pas­sa kuin vir­kis­täy­ty­mis­tä jää­hal­lil­la. Ka­duil­le on lai­tet­tu juo­ma­kip­po­ja koi­ril­le ja esi­mer­kik­si mo­net kau­pat ovat ilah­dut­ta­neet asi­ak­kai­ta tar­jo­a­mal­la heil­le vet­tä.

Tai toi­saal­ta, hel­le voi­kin tuo­da aja­tuk­siin myös jo­tain muu­ta. Met­sä­pa­lo­jen hii­len­mus­tak­si polt­ta­ma mai­se­ma. Jär­ves­sä kel­lu­va pak­su si­ni­le­vä­lie­ju. Hel­le ei ole pelk­kiä rie­mun­kil­jah­duk­sia tai myös­kään har­mi­tus­ta konk­reet­ti­sis­ta ar­jen haas­teis­ta. Täl­lai­set ke­sät voi­vat tu­le­vai­suu­des­sa ol­la yhä ylei­sem­piä Suo­mes­sa­kin ja suu­rin syy tä­hän on il­mas­ton­muu­tos. Sään ää­ri-il­mi­öt li­sään­ty­vät jat­ku­vas­ti. Sää ei ole sama asia kuin il­mas­to, mut­ta ei koko ke­sän hel­le­put­kea kan­na­ta pel­käl­lä sat­tu­mal­la tai olan ko­hau­tuk­sel­la ohit­taa. Tämä on kuva tu­le­vai­suu­des­ta, jon­ka es­tä­mi­sek­si on teh­tä­vä kaik­ken­sa.

Hel­le ei ole pelk­kiä rie­mun­kil­jah­duk­sia tai myös­kään har­mi­tus­ta konk­reet­ti­sis­ta ar­jen haas­teis­ta.

Il­mas­to ja sii­hen suh­tau­tu­mi­nen on po­li­tiik­kaa. Po­li­tii­kal­la voi­daan tu­ho­ta tu­le­vai­suu­den elä­mä tai tais­tel­la elin­kel­poi­sen maa­pal­lon puo­les­ta. Tois­tan eh­kä it­se­ä­ni, mut­ta täs­tä­kään asi­as­ta ei voi pu­hua muis­tut­ta­mat­ta mei­dän jo­kai­sen tär­key­des­tä. Sel­ke­ät lin­jat ve­de­tään val­ta­kun­nan ta­sol­la, mut­ta lo­pul­li­set va­lin­nat teem­me joka päi­vä it­se, niin kau­pan hyl­lyil­lä, kou­lu­mat­koil­la kuin lo­maa suun­ni­tel­les­sa. Esi­mer­kik­si li­han syön­nin lo­pet­ta­mi­nen on tut­ki­tus­ti te­hok­kaim­pia ta­po­ja tor­jua il­mas­ton­muu­tos­ta. Voin va­kuut­taa, et­tä loma su­juu yh­tä mu­ka­vas­ti, vaik­ka töt­te­rös­sä oli­si­kin ve­ge­jäts­kiä tai gril­lis­sä pais­tui­si mak­ka­ran si­jaan mais­sit tai soi­ja­na­kit. Ja sii­nä sa­mal­la voi tul­la pe­las­ta­neek­si jo­tain ai­ka pal­jon suu­rem­paa.

Läm­min­tä ke­sän jat­koa ja fik­su­ja va­lin­to­ja, tar­koit­taa se sit­ten tuu­let­ti­men han­kin­taa tai kas­vis­mak­ka­raa!