Syksy lehdissä ja ajatuksissa.
Sara Nyman
Nyt kirjoitan tällä erää viimeistä kertaa tänne blogiin. Haluan kiittää Alasatakuntaa mahdollisuudesta olla mukana yhtenä bloggaajana. Toivon, että jatkossakin lehdessä käydään moniäänistä keskustelua, jonka osa myös me nuoret olemme. Keskusteluista on helppo jättää ulkopuolelle ne, joiden asema yhteiskunnassa on heikompi. Kuva on kuitenkin kokonainen vasta, kun kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet tuoda äänensä kuuluviin. Jopa vielä tärkeämpää tämä on maaseudulla, jossa asiat pyörivät usein pienen porukan kesken ja päätösvalta esimerkiksi kunnan asioissa on voinut olla samoilla ihmisillä jopa vuosikymmenten ajan. On turha valittaa kunnan surkeaa tulevaisuutta, jos ei ole ollenkaan aitoa yritystä kuulla nuoria tai ottaa heitä mukaan päätöksentekoon.
Viime vuonna julkaistun Nuorisobarometrin mukaan vain yksi viidestä nuoresta osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävän järjestön tai kansalaisliikkeen toimintaan. Ai pitäisikö kaikkien sitten olla heilumassa jonkun mielenosoituskyltin kanssa kadulla? No ei, mutta edes pieneksi hetkeksi näin alhaisen tuloksen äärelle kannattaa pysähtyä. Merkittävä rooli nuorten osallisuuden lisäämisessä on päättäjillä ja muilla aikuisilla. Onko viestimme se, että ihan oikeasti kaikki on yhtä arvokkaita? Annammeko nuorille aidosti mahdollisuuksia vaikuttaa?
Meillä nuorilla on oikeus olla tekemässä päätöksiä nykyhetkenä, mutta myös vastuu kantaa seuraukset tulevaisuudessa, vaikka päätökset eivät meidän olisikaan. Me joudumme mahdollisesti vastaamaan aikanaan siihen kysymykseen, miksei maapallolle tehty jotain silloin, kun se vielä oli mahdollista. Tulevaisuuden taakka kevenee, kun tämän hetkiset päätökset tehdään pitkäjänteisesti ja niitä ei tarvitse katua myöhemmin.
Vaikka tämä blogi nyt hiljenee, haluan olla mukana tekemässä maailmasta oikeudenmukaisempaa paikkaa jatkossakin, niin kirjoittamalla kuin muutenkin. Tulevaisuuden rakentaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä!