On se ihmeellinen tämä uusi tietokone. Jos vaan räpsäyttää virrat päälle ja menee hakemaan kupposen kuumaa, niin masiina ihmettelee, mihin naputtelija lähti. Odotamme sinua, se kertoo. Ketkä me, kysyn vaan. Mutta sitten kun vie naamataulunsa lähelle ruutua, kone iloisesti tervehtii.

Asuuko tietokoneessani joku, kun ruutuun tulee teksti Odotamme sinua.

Matti Laine

Nör­teim­mil­le tämä on ihan hy­myi­lyt­tä­vän tut­tua jut­tua. Blog­gaa­jal­le lai­te oli kui­ten­kin en­sim­mäi­nen, joka näin tun­nis­taa käyt­tä­jän­sä. Ai­ka tark­ka­kin se on, hiu­kan kun il­vei­lin ja ir­vis­te­lin, niin kone heti il­moit­ti, et­tet ole se oi­kea im­mei­nen. Vä­hän sa­moin kuin en­ti­nen tyt­tö baa­ri­tis­kil­lä. Ajat­te­li, et­tä tuol­lai­sen kans­sa ei kan­na­ta jat­kaa.

Naa­ma­tun­nis­tus­ta pi­täi­si ke­hit­tää eteen­päin. Odo­tan­kin, et­tä jo­na­kin aa­mu­na tie­to­ko­nee­ni an­taa run­saam­min kom­ment­te­ja. Ku­ten: Tai­si men­nä poi­kien sau­nail­las­sa hiu­kan pit­kään, va­raa­pas nyt ai­ka par­tu­ril­le, hiu­kan iloi­sem­pi il­me ple­a­se.

Asi­as­ta voi heit­tää vit­siä, mut­ta on­han sii­nä vaa­ran­sa­kin. On ke­hi­tet­ty la­se­ja, jot­ka tun­nis­ta­vat vas­taan­tu­li­jan ja ker­to­vat mitä tie­toa hä­nes­tä löy­tyy in­ter­ne­tis­tä. Tai kun joku kat­soo näy­teik­ku­naa, kone pro­fi­loi kat­so­jan ja ra­ken­taa hä­nel­le suun­na­tun mai­no­sis­kun. Ja tuo kas­vo­ku­val­la toi­mi­va tie­to­ko­ne­kin ky­sy­myk­siä he­rät­tää. Ei­hän se pärs­tä­ni jää ko­neel­le, vaan hu­rah­taa ver­kon kaut­ta ties min­ne. Eh­kä siis teip­paan­kin ko­neen ka­me­rat um­peen?

Tek­niik­ka ke­hit­tyy ja tie­de saa­vut­taa muu­ta­kin uut­ta kuin te­hok­kai­ta tie­to­ko­nei­ta. Löy­si­vät muun mu­as­sa vii­mein sen mus­tan au­kon, jota ta­val­li­sen tal­laa­jaan on ai­ka vai­kea kä­sit­tää. On siis paik­ka, jota mi­kään valo ei va­lai­se. Niin on mus­taa. Ha­vuk­ka-ahon ajat­te­li­jal­le oli­si sii­nä poh­ti­mis­ta. Eri­no­mai­nen kir­ja si­vu­men­nen sa­no­en.

Musta aukko on kaukana, mutta luonto lähellä. Ei tarvinnut lähteä pakkaseen palelemaan, kun näin hyviä kuvia sai olohuoneen ikkunasta Kauttuan keskustassa.

Matti Laine

Ih­meel­li­set ovat homo sa­pien­sin saa­vu­tuk­set, mut­ta odot­te­len sel­lais­ta mus­taa auk­koa, joka imu­roi­si ke­vään tul­leen tei­den pien­ta­reil­le il­maan­tu­vat ros­kat. Ja käy­te­tyt soh­vat, joi­ta Eu­ras­sa vii­me ai­koi­na on il­maan­tu­nut mitä so­pi­mat­to­mam­piin paik­koi­hin. Ku­ten Ha­ro­lan luon­non­suo­je­lu­a­lu­een park­ki­pai­kal­le. Hyi.

Vas­ti­kään kuu­lin tut­ki­muk­ses­ta, jon­ka mu­kaan mie­to säh­kö­vir­ta ak­ti­voi kuu­si­kymp­pi­sen ai­vot toi­mi­maan yh­tä nop­sas­ti kuin kak­si­kymp­pi­sen. Niin et­tä jos nä­et­te mei­kä­läi­sen hölk­kää­vän piu­hat kor­vis­sa, niin en to­del­la­kaan kuun­te­le rok­ken­rol­lia.

Seu­raa­vak­si tie­de voi­si sel­vit­tää, mi­ten Suo­meen ra­ken­ne­taan sote, Ol­ki­luo­toon ydin­voi­ma­la ja Sa­ta­kun­taan muut­to­voit­toa. Vii­mek­si mai­nit­tuun toi­von mu­kaan löy­tä­vät joi­ta­kin lääk­kei­tä uu­det kan­sa­ne­dus­ta­jat. On­han se ai­ka mur­heel­lis­ta, et­tä yk­si­kään sa­ta­kun­ta­lai­nen kun­ta ei kas­vat­ta­nut vä­ki­lu­ku­aan vii­me vuon­na. Ei aut­ta­nut ete­läi­sen Sa­ta­kun­nan hyvä työl­li­syys­ti­lan­ne, ei­kä me­ri­kar­vi­a­lais­ten pei­ton­hei­lu­tus­kam­pan­ja.