Kesäretken lähikohteena Säkylän tori juhannuksen aattopuolella. Jos ei nyt ihan maankuulu paikka, niin ainakin maakunnan kuulu, ja suosittu.

Tot­ta se on. Häm­mäs­tyt­tä­vän pal­jon pel­ti­leh­miä ma­te­lee to­ria koh­ti. Au­to­pai­kan sen ku­pees­ta saa vain hy­väl­lä tuu­ril­la tai sit­ke­äl­lä odot­ta­mi­sel­la.

It­se to­ri­a­lu­eel­la ku­hi­naa riit­tää ja kaup­pa käy. Niin vi­han­nes­puo­tien kuin ka­la­tis­kien edus­tal­la on jo­noa. Tori täyt­tää myös so­si­aa­li­sen kans­sa­käyn­nin tar­pei­ta. Po­ru­kois­sa poh­di­taan sa­taa­ko jus­si­na, on­ko Py­hä­jär­ves­sä syy­hyä ja kuih­tuu­ko man­sik­ka­sa­to kui­vuu­teen. Se­ni­o­rit käy­vät läpi krem­pat ja nuo­rem­mat ko­lii­kit.

On se kum­ma, mi­ten to­rie­lä­mä toi­ses­sa pai­kas­sa on niin eloi­saa ja toi­ses­sa ei käyn­nis­ty oi­kein mil­lään. Sä­ky­län to­ril­le vir­taa vä­keä tors­tai toi­sen­sa jäl­keen, Eu­ras­sa men­nä kit­ku­tel­laan muu­ta­man kaup­pi­aan tur­vin. Sa­na­lai­nen il­miö on tut­tu syn­nyin­seu­dul­la­ni. Vam­ma­lan tori on vir­keä kuin ke­väi­nen käki, mut­ta naa­pu­ris­sa Huit­ti­sis­sa to­rie­lä­mä on – an­teek­si vain – ai­ka val­jua.

Mar­ke­tit ei­vät se­li­tyk­sek­si rii­tä. Nii­tä kun on jo joka ky­läs­sä. Oli­si­ko syy­nä po­si­tii­vi­nen kier­re. Kun sana vilk­kaas­ta to­ri­kau­pas­ta kii­rii, tu­lee uu­sia kaup­pi­ai­ta, jot­ka tuo­vat uu­sia asi­ak­kai­ta, jot­ka taas…

Yri­tet­ty Eu­ras­sa­kin on. Muis­tan, et­tä jo en­si­reis­sul­la­ni 80-lu­vul­la poh­dit­tiin an­ka­ras­ti to­rin el­vyt­tä­mis­tä. Ja jäl­leen asia on ta­pe­til­la, kun kes­kus­tas­sa on sat­tu­nees­ta syys­tä tyh­jää tont­tia. Mikä neu­vok­si vai pi­täi­si­kö luo­pua vä­ki­sin yrit­tä­mi­ses­tä. Jos ha­lu­ai­si so­hais­ta am­pi­ais­pe­sään, eh­dot­tai­si to­rin siir­toa vaik­ka Kaut­tu­al­le. Tai mi­ten oli­si to­rin ”ja­los­tu­neem­pi” muo­to, pie­ni kaup­pa­hal­li.

Baijerissa torielämää vauhdittaa mallasjuoma.

Matti Laine

Pii­pah­din muu­ta­ma viik­ko sit­ten myös bai­je­ri­lai­sel­la to­ril­la. Meno oli häm­mäs­tyt­tä­vän sa­man­lais­ta yh­del­lä ero­tuk­sel­la. Pit­kien pöy­tien ää­res­sä ni­mit­täin sie­mail­tiin lit­ran tuo­peis­ta mal­las­juo­maa. Täl­lä kons­til­la ei mei­kä­läi­siä to­re­ja eh­kä kan­na­ta el­vyt­tää. Sen ver­ran olem­me vie­lä kes­kie­u­roop­pa­lai­ses­ta naut­ti­mis­kult­tuu­ris­ta jäl­jes­sä.

No niin, ek­syin näi­hin poh­din­toi­hin naut­ties­sa­ni kup­po­sen kuu­maa to­ri­kah­vi­las­sa. It­se asi­a­kin tuli hoi­de­tuk­si, pus­sis­sa oli siik­liä ja sii­kaa pork­ka­nal­la höys­tet­ty­nä. Muu­ta­ma tut­tu­kin tuli mor­jes­te­tuk­si.

Tsekkiläiseltä torilta saa tuoretta makkaraa. Ei taitaisi onnistua Suomessa.

Matti Laine

To­ri­kau­pan juu­ret ovat yh­tä kau­ka­na kuin ih­mi­sen tar­ve os­taa ja myy­dä isom­mal­la jou­kol­la. An­tii­kin Roo­mas­sa toi­min­ta oli jo hy­vin jär­jes­täy­ty­nyt­tä. Suo­mes­sa to­rie­lä­mää on to­dis­te­tus­ti ol­lut Tu­rus­sa jo 1300-lu­vul­la. Ja on­ko sa­not­tu, et­tei Eu­ras­sa­kin oli­si jo emän­nän ai­ka­na ol­lut vas­taa­van­lais­ta toi­min­taa.

Tur­ku on saa­nut ni­men­sä­kin to­ri­kau­pas­ta. Tori on Suo­meen na­pat­tu ruot­sin sa­nas­ta torg, jon­ka taus­tal­la on mui­nais­ve­nä­läi­nen tur­gu. Tu­run tori on siis Tur­gun tur­gu.

Toki kau­pan­te­ko on ajan myö­tä muut­tu­nut. Roo­mas­sa ei kau­pi­tel­la enää myl­vi­viä här­kiä tai af­rik­ka­lai­sia api­noi­ta, Tu­rus­ta taas on tur­ha et­siä he­vo­sia, hei­niä tai hal­ko­ja.