Onko turhempaa työtä kuin lumenluonti. Filosofisesti ajatellen ei ole. Hirmuista huhkimista syyttä suotta, sillä aina tuo taivaalta valunut valkoinen jauho on hävinnyt ihan itsestään. Paitsi tietysti jääkaudella, joka sekään ei kestänyt ikuisesti.

Tammikuun työkalu lienee erinomainen suomalainen keksintö. Niitä valmistetaan muun muassa Raumalla myös vientiin.

Matti Laine

No vit­si vit­si. On­han lu­men luon­ti, au­raus, la­pi­oin­ti ja ko­laus ihan tar­peel­lis­ta, kos­ka muu­ten yh­teis­kun­ta ju­miu­tui­si tääl­lä kyl­mäs­sä Poh­jo­las­sa. Ai­ka hy­vin ran­kem­mis­ta­kin my­rä­köis­tä sel­vi­äm­me, vaik­ka il­ta­päi­vä­leh­tien kau­hus­ke­naa­ri­oi­hin pe­rus­teel­la tu­los­sa oli­si jo­tain ydin­so­taa­kin pa­hem­paa. Tap­po­hel­le nyt on tut­tu kai­kil­le, mut­ta jou­lu­kuun alus­sa eräs leh­ti ker­toi, et­tä Suo­meen oli saa­pu­mas­sa RÄ­JÄH­TÄ­VÄ pak­ka­nen. Sitä odo­tel­laan yhä. Lun­ta­kaan ei tule enää py­ry­nä, vaan ky­sees­sä on val­koi­nen ku­rit­ta­ja.

Lun­ta on tul­lut kyl­lä Kaut­tu­an huu­deil­la­kin tänä tal­ve­na ihan van­han ajan nor­maa­li­tal­ven ver­ran, tus­kin sen enem­pää. Pari lu­me­ton­ta vuot­ta vain tuu­dit­ti luu­le­maan, et­tä elä­mä on­kin yh­tä nur­mi­kon­leik­kuu­ta. Tois­ta oli sil­loin kun te­pas­te­lin met­ri­ses­sä lu­mi­han­ges­sa yli 30 as­teen pak­ka­ses­sa koh­ti op­pi­kou­luun vie­vää lin­ju­ria. Se oli sitä van­haa hy­vää ai­kaa.

Ihan vaa­ra­ton­ta puu­haa lu­mi­työt ei­vät ole. Ai­ka ajoin on muis­tu­tet­tu sii­tä, et­tä ko­laa­mi­nen voi käy­dä se­län li­säk­si sy­dä­men pääl­le. Suo­ja­lu­mi saat­taa pai­naa jopa 300 ki­loa kuu­ti­ol­ta ja iso kola hauk­kaa ai­ka­moi­sen kuor­man. Vaik­ka sii­nä ei ole va­roi­tus­tar­raa ku­ten tu­pak­ki­as­kis­sa, asia kan­nat­taa pi­tää mie­les­sä. Eni­ten va­hin­ko­ja sat­tuu mie­hil­le, jot­ka ku­ten tun­net­tua te­ke­vät tä­tä­kin hom­maa ve­ren­ma­ku suus­sa. Nai­set osaa­vat kuu­lem­ma ot­taa lu­mi­työt ren­nom­min, jo­ten – no jaa jää­köön kir­joit­ta­mat­ta.

Kos­ka on jo ole­mas­sa muun mu­as­sa pu­he­ju­don ja läs­kik­si­ve­tä­mi­sen kurs­se­ja, on ai­heel­lis­ta ky­syä, mik­si lu­mi­työ­kou­lu­tus on ko­ko­naan unoh­det­tu. Ko­laa oi­kein, ko­laa­mal­la ke­vy­em­mäk­si tai kym­me­nen syy­tä ko­la­ta voi­si­vat ol­la kurs­sien ot­si­koi­ta. Se on mai­nio asia, et­tä lu­mi­työt ei­vät ai­heu­ta riip­pu­vuut­ta. En ole ai­na­kaan näh­nyt ke­nen­kään ko­laa­van enää ke­sä­kuus­sa

Kun on tarpeeksi kolannut, voi hyvällä omallatunnolla nauttia aidon roomalaisen pitsan kolan kanssa.

Matti Laine

Jos­ta­kin syys­tä olen ihas­tu­nut ti­las­toi­hin ja eri­lais­ten asi­oi­den mit­taa­mi­seen, vaik­ka olen huo­no ma­te­ma­tii­kas­sa. Niin­pä olen tes­tan­nut myös, mi­ten rank­kaa kun­toi­lua lu­mi­työt ovat. Ja kyl­lä ne ovat. Oman ran­ne­tie­to­ko­neen mu­kaan rei­pas lu­mi­työ ku­lut­ti noin puo­let sii­tä mitä maas­to­hiih­to. Eli tun­nin ko­laa­mi­nen vas­taa puo­len tun­nin rap­sa­kas­ta hiih­te­lyä. Ener­gi­aa ku­luu tun­nis­sa per­soo­nas­ta riip­pu­en 300–500 ki­lo­ka­lo­ria.

Siis kos­ka tä­nään olen huh­ki­nut lu­mi­töis­sä tu­han­nen ka­lo­rin ver­ran, sal­lin it­sel­le­ni il­ta­puh­teek­si roo­ma­lai­sen pit­san ko­lan kera.