Pakko tunnustaa, että olen sortunut tähän kamaluuteen ennenkin, mutten sentään ihan vielä ole naispuolinen Mielensäpahoittaja.
Viime pakinassa ihastelin puhelinta mainiona vekottimena pitää yhteyttä kaukana asuvaan jälkikasvuun. Siinä se toimiikin edelleen. Toiset lapsenlapset kertovat ylpeinä, montako hammasta heiltä on jo lähtenyt ja toisille vasta tulee hampaita. Elämän tärkeissä asioissa pysyy siis ajan tasalla.
Kännykkäsuuttumuksen sain kuitenkin nousemaan nopeasti sataan viime ulkomaanmatkalla. En ole kotonurkilla nähnyt moista kännykkäriippuvuutta, mihin törmäsin Dubaissa. Siellä olisi riittänyt ihmeellistä katseltavaa vaikka kuinka, mutta varsinkin itäisen naapurimaamme turistit, joita siellä oli tosi paljon, keskittyivät herkeämättä puhelimiinsa.
En tiedä, mitä tärkeää he niistä seurasivat, mutta kännykkää tuijotettiin hississäkin koko perheen voimin unohtaen tervehtiä muita ihmisiä. Luuri kädessä ja napit korvilla käveltiin aamupalapöytään huomaamatta, miten kauniisti ruoat oli aseteltu tarjolle. Lautanen täytettiin puhelinta puristaen ja sama meno jatkui pöydässä. Lapset pränkkäsivät ruoasta, mutta aikuiset eivät välittäneet. Puhelin lohdutti ja rauhoitti.
Sen verran kurkkasin erään noin 12-vuotiaan tytön kännykkää, että näin hänen seuraavan jonkun blogistin elämää, sohvalla istumista ja naaman nyppimistä. Turistitytön olisi kannattanut elää ihan omaa elämäänsä mielenkiintoisessa maassa, mihin hänen vanhempansa olivat hänet kustantaneet.
Silmiini on viime aikoina osunut monia tutkimustuloksia kännyköiden ja älylaitteiden liiallisesta käytöstä. Alle vuoden ikäisiä ei pitäisi altistaa älylaitteille ollenkaan, ja alle viisivuotiaille saisi sallia ruutuaikaa enintään tunti päivässä, linjaa Maailman terveysjärjestö WHO.
Lasten kitinää ei kannata hiljentää kännykällä. Liian monessa perheessä lapsi pysyy ison osan päivästä hiljaa älypuhelimen kanssa, harmittelee kuuluisa psykoterapeutti.
Kohtuus kaikessa on maalaisjärkinen neuvo älylaitteiden käyttöön. Niistä on paljon hyötyä, mutta niiden ei saa antaa viedä aikaa oikealta elämältä. Leikki, liikkuminen ja kavereiden kanssa oleminen ovat lapsille kehittävintä tekemistä, eikä aikuistenkaan kannata linnoittautua sohvan nurkkaan kännykällä pelaamaan.
Kyllä ei ole kännykkää tarkoitettu ihmisen pomoksi vaan palvelijaksi.