Työkaverini valisti minua eräänä päivänä lyhyellä oppimäärällä konmaria. Sen ideologiana on saada kotiin iloa säkenöivä järjestys muun muassa vähentämällä tavaramäärää sen mukaan, jos ne eivät tuota sinulle onnellisuutta.

Tai­dan to­teut­taa tuo­ta as­ti­a­kaa­pin, muo­vi­kul­ho­jen ja lii­na­vaa­te­kaa­pin osal­ta. Ne ei­vät tee mi­nua on­nel­li­sik­si.

Jou­lu­kort­tien suh­teen en kui­ten­kaan ala kon­ma­roi­da. Nii­tä tyk­kään kir­joit­taa, saa­da ja säi­lyt­tää vuo­si­tol­kul­la.

Täk­si jou­luk­si te­ke­mis­sä­ni kor­teis­sa lu­kee ly­hy­es­ti Iloa ja va­loa jou­luu­si t. Lii­sa ja Teu­vo. Jos vain suin­kin oli­sin ke­rin­nyt ja viit­si­nyt kir­joit­taa, niis­sä oli­si lu­ke­nut myös näin:

Koh­ta on vie­räh­tä­nyt vuo­si vii­me jou­lus­ta, hei taas näin kor­tin kaut­ta!

Nä­ke­mi­set ovat jää­neet har­mil­li­sen vä­häi­sik­si, mut­ta aja­tuk­sis­sa­ni olet ol­lut usein. Kun ikää kart­tuu, huo­maa ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten mer­ki­tyk­sen ai­van uu­del­la ta­val­la. Jo­kai­nen he­rät­tää mu­ka­via aja­tuk­sia, muis­to­ja vuo­sien­kin ta­kaa ta­pah­tu­mis­ta, jot­ka vain me olem­me yh­des­sä ko­ke­neet. Nii­tä olen käy­nyt läpi mie­les­sä­ni kort­te­ja kir­joit­ta­es­sa­ni ja olen va­kaas­ti päät­tä­nyt, et­tä tänä vuon­na ta­va­taan kas­vok­kain kah­vi­ku­pin ää­res­sä ei­kä vain kur­ki­ta naa­ma­kir­jas­ta toi­sen kuu­lu­mi­sia.

Vuo­si on ol­lut mo­ni­nai­nen. Se on tuo­nut ilo­ja ja su­ru­ja­kin, mut­ta osoit­ta­nut taas ker­ran, et­tä vuo­ren­kor­kui­sil­ta­kin tun­tu­vat mur­he­möh­kä­leet ma­dal­tu­vat ajan ku­lu­es­sa, sil­lä asi­oil­la on to­si­aan­kin ta­pa­na jär­jes­tyä. Yh­tä lail­la on saa­nut huo­ma­ta, et­tä jo­kin pie­ni asia on tuot­ta­nut ihan mah­dot­to­man isos­ti iloa.

Mi­nus­ta tuli ke­säl­lä jo kol­min­ker­tai­nen mum­mu, kun pik­kui­nen Is­la syn­tyi rak­kaak­sem­me. Odo­tan­kin taas in­nol­la jou­lua ja sitä, et­tä saan koko pe­su­ee­ni ko­tiin. Täl­lai­sel­le pai­men­koi­ran luon­teel­la va­rus­te­tul­le äi­ti-ih­mi­sel­le se on pa­ras jou­lu­lah­ja.

Niis­tä vuo­den su­ruis­ta sen ver­ran, et­tä kamp­pai­lin to­sis­sa­ni nä­kö­ni kans­sa, ja sil­miä ope­roi­tiin mo­neen ker­taan. Nyt näen taas hy­vin, ja tun­tuu sil­tä, et­tä sai­raa­la­reis­su­jen jäl­keen aloin näh­dä mo­nen asi­an ai­van uu­del­la ta­val­la. Elä­mä opet­taa koko ajan.

Oi­kein mu­ka­vaa jou­lua Si­nul­le, joka nyt luet tätä. Vie­tä sel­lai­nen jou­lu, jon­ka toi­vot­kin sen ole­van. Kaik­kea hy­vää myös en­si vuo­del­le­si. Toi­vot­ta­vas­ti sii­tä löy­tyy pal­jon iloa ja va­loa.