Tiedätkö Frozen-prinsessat Elsan ja Annan, sisarukset, jotka asuvat Arendellen valtakunnassa Pohjoisvuoren lähellä? Tuskin olet voinut heiltä välttyä, jos lähipiirissäsi on yksikään pikkutyttö.

Minä olen noi­den El­san ja An­nan mum­mu, tai ai­kuis­ten oi­kees­ti he ovat 5-vuo­ti­as Mii­sa ja 3-vuo­ti­as Sii­ri. Ty­töt ovat kui­ten­kin ai­van var­mo­ja prin­ses­suu­des­taan, osaa­vat ul­koa Dis­neyn Fro­zen-elo­ku­van rep­lii­kit ja lau­laa lal­lat­ta­vat re­mu­eng­lan­nil­la: le­tit­gouu, le­tit­gouu, kyl­mä vii­ma pu­hal­taa, eni­moor, eni­moor. Sa­mal­la he pol­kai­se­vat lat­ti­aa, hui­tai­se­vat kät­tään ja ku­vit­te­le­vat lat­ti­an muut­tu­van jääk­si, niin kuin sa­tu­e­lo­ku­vas­sa­kin.

Mi­nä­kin pää­sen usein mu­kaan sa­tuun. Olen vä­lil­lä has­su lu­miuk­ko Olaf, vä­lil­lä lu­mi­hir­viö ja jos­kus prin­ses­so­jen äi­ti­ku­nin­ga­tar tai pal­ve­li­ja, jol­le sa­no­taan ar­mol­li­ses­ti: Saat kan­taa laa­hus­ta. Ja niin minä kan­nan prin­ses­so­jen har­teil­le si­dot­tu­ja silk­ki­hui­ve­ja­ni.

Prin­ses­sat ei­vät on­nek­si ole tur­ha­mai­sia hie­no­hel­mo­ja, vaik­ka tyl­lei­hin ja vaa­le­an­pu­nai­siin rimp­sui­hin mie­lel­lään pu­keu­tu­vat­kin. Niis­sä asuis­sa voi leik­kiä myös me­ri­ros­voa, hyp­piä tram­po­lii­nil­la ja kii­pus­taa mie­lin mää­rin.

Prin­ses­sa­na ole­mi­nen luon­tuu pie­nil­tä ty­töil­tä kuin it­ses­tään. He ovat vä­lil­lä Lu­mik­ke­ja ja Ruu­su­si­a­kin ja Sii­ri on Tuh­ki­mo, mut­tei se lat­ti­oi­ta luut­tu­a­va vaan se, joka on juh­liin läh­dös­sä. Ke­säl­lä syn­ty­väl­le serk­ku­ty­töl­leen­kin he ovat jo va­ran­neet prin­ses­sa­ni­men. Hä­nes­tä tu­lee Ariel, me­ren­nei­top­rin­ses­sa.

Toi­vot­ta­vas­ti sa­dut säi­ly­vät vie­lä pit­kään las­ten maa­il­mas­sa. Toi­vot­ta­vas­ti mie­li­ku­vi­tuk­sen sii­vet jak­sa­vat kan­taa. Pie­ni särö prin­ses­sa­ku­vi­oon tuli äs­ket­täi­sel­lä Ruot­sin mat­kal­la, kun ty­töil­le näy­tet­tiin Es­tel­le-prin­ses­san ko­ti­lin­na.

– Ihan va­ras­ton nä­köi­nen. El­sal­la on pal­jon hie­nom­pi, tuu­mi Mii­sa.

Las­ten kas­vua seu­ra­tes­sa ei voi muu­ta kuin toi­voa, et­tä maa­il­ma oli­si heil­le lem­peä paik­ka, an­tai­si hei­dän säi­lyt­tää vil­pit­tö­män elä­män in­ton­sa ja luot­ta­muk­sen omiin voi­miin­sa.

Mei­dän ai­kuis­ten pi­tää teh­dä kaik­kem­me, jot­ta lap­sil­la oli­si hyvä ja tur­val­li­nen olo. An­ne­taan hei­dän ol­la prin­ses­so­ja ja prins­se­jä tai vaik­ka hä­mä­häk­ki­mie­hiä ihan niin kau­an kuin he ha­lu­a­vat. Lap­suu­des­ta ei ole mi­tään kii­ret­tä kas­vaa ulos.