Olen vii­me ai­koi­na roh­mun­nut tie­toa mui­nai­ses­ta ruo­an säi­lö­mis­ta­vas­ta, ha­pat­ta­mi­ses­ta. Ha­pan­juu­ri­lei­von­ta on jo rä­jäh­tä­nyt kä­siin, eh­kä tren­di­tie­toi­set ovat jo siir­ty­neet muu­hun­kin ha­pat­ta­mi­seen. Ha­pat­ta­mi­sen suo­tai­si­kin ol­la suo­sit­tua, sil­lä se on edul­li­nen säi­lö­mis­ta­pa ja ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­nen­kin, kos­ka ener­gi­aa ei tar­vi­ta. Sitä pait­si ha­pa­tet­tu ruo­ka oi­kein hel­lii suo­lis­toa.

Ret­ke­ni ha­pat­ta­mi­sen ih­meel­li­seen maa­il­maan läh­ti sii­tä, kun mi­nun piti ke­ra­miik­ka­kou­lus­sa kek­siä tuo­te, jon­ka val­mis­tai­sin sa­ves­ta hy­vin­voin­ti­mes­suil­le. Ajat­te­lin, et­tä no ha­pa­tus­ruuk­ku­ja­han sitä oli­si teh­tä­vä. Luin, et­tä ke­raa­mi­nen ha­pa­tus­ruuk­ku oli­si pa­ras mah­dol­li­nen, kos­ka niis­sä on ve­si­luk­ko, joka es­tää il­man pää­syn ruuk­kuun, mut­ta pääs­tää kaa­sut pois. Ne­ro­kas­ta! Toi­nen hyvä puo­li ke­raa­mi­ses­sa as­ti­as­sa ver­rat­tu­na ta­val­li­seen la­si­purk­kiin on se, et­tä vi­han­nek­siin ei pää­se UV-va­loa. Läm­pö­ti­la py­syy myös her­kem­min ta­sai­se­na.

Naamahapatusruukku eli Hapannaama. Tämä oli ensimmäinen prototyyppi. Jos laiskottaa, eikä jaksa hapattaa, voi naama toimia silloin myös maljakkona.

Ilona Häsänen

Idea läh­ti te­ke­mis­tä­ni naa­ma­mal­ja­kois­ta. Ha­lu­sin ke­hit­tää naa­ma­ha­pa­tus­ruu­kun, sit­tem­min naa­mo­jen ni­mek­si tuli Ha­pan­naa­ma, kos­ka mik­si ei. En­sim­mäi­ses­sä pro­to­tyy­pis­sä ve­si­kou­rus­ta tuli lii­an pie­ni sa­ven ku­tis­tut­tua, jol­loin ve­si­luk­ko ei toi­mi­nut kun­nol­la, kos­ka vesi haih­tui no­pe­as­ti pois. Myös­kin pai­nois­ta, jot­ka lai­te­taan ruu­kun si­säl­le pi­tä­mään kas­vik­set nes­teen al­la, tuli lii­an ke­vy­et. Nyt tuo­te­ke­hi­tys on tuot­ta­nut tu­los­ta, ja sat­si ha­pan­kaa­lia ja ko­re­a­lais­ta kimc­hiä on ha­pat­tu­mas­sa. Pa­ras­ta ja haus­kin­ta on se, kun va­pau­tu­vat kaa­sut tu­le­vat ve­si­lu­kon läpi kup­li­na, jo­ten nuk­ku­maan men­nes­sä kuu­luu vain plop, plop, plop, hom­ma toi­mii!

Vie­lä on to­del­la epä­var­ma olo ha­pat­ta­mi­ses­ta, sil­lä pe­lot­taa, jos sat­si ho­meh­tuu­kin. Tun­tuu, et­tä kai­kis­sa re­sep­teis­sä on eri oh­jeet. Jos teil­tä löy­tyy hy­väk­si to­det­tu­ja vink­ke­jä ja nik­se­jä, niin ja­ka­kaa ih­mees­sä. Kai­kis­ta tär­kein­tä tai­taa kui­ten­kin ol­la hyvä hy­gie­nia, jot­ta ruuk­kuun ei jou­du huo­no­ja bak­tee­rei­ta. Mai­to­hap­po­bak­tee­rit taas kuu­lu­vat hy­vik­sien puo­lel­le. Mar­tat to­te­a­vat­kin fer­men­toin­nin eli ha­pat­ta­mi­sen pe­rus­lo­gii­kan: ”Ha­pan­säi­lön­tä pe­rus­tuu mai­to­hap­po­bak­tee­rien ai­kaan­saa­maan käy­mi­seen, min­kä seu­rauk­se­na tuot­teen pH las­kee ja hai­tal­lis­ten mik­ro­bien toi­min­ta es­tyy.” Suo­laa käy­te­tään säi­lyk­keen pi­laan­tu­mi­sen es­tä­mi­seen.

Kun ha­pan­kaa­lit ja kimc­hit on­nis­tu­vat, oli­si kiva ko­keil­la val­mis­taa kom­buc­haa. Kun­to Plus­san mu­kaan kom­buc­ha on iki­van­ha itäi­nen kek­sin­tö, jopa elä­mä­ne­lik­sii­ri. Kom­buc­han val­mis­ta­mi­seen tar­vi­taan scoby eli tee­sie­ni eli vol­gan­sie­ni. Sen avul­la saa­daan so­ke­ris­ta ja tees­tä käy­mäl­lä val­mis­tet­tua ih­me­juo­maa.

Jän­ni­tyk­sel­lä odo­tan päät­tyy­kö ha­pa­tus­ret­ke­ni kuin sei­nään, vai tu­lee­ko täs­tä koko lop­pu­e­lä­män har­ras­tus. Ai­na­kin, jos saa­daan kas­vi­huo­ne ai­kai­sek­si ja ryy­ti­maa, niin sil­loin ei tai­da jää­dä mui­ta vaih­to­eh­to­ja kuin jäl­kim­mäi­nen.

Läh­teet:

Mar­tat, https://www.mar­tat.fi/mart­ta­kou­lu/ruo­ka/sai­lon­ta/ha­pan­sai­lon­ta/, ha­et­tu 7.4.2022

Kun­to Plus, https://kun­top­lus.fi/ter­veel­li­nen-ruo­ka­va­lio/su­per­food/on­ko-tren­di­kas-kom­buc­ha­tee-myos-ter­veel­lis­ta, ha­et­tu 7.4.2022