Toimittajalta
Esa
 
Viippola
23.12.2021 6.04

Lupaan nähdä hyvän

Sumu kuristaa järvenselältä kaiken valon. Eteenpäin on mentävä, mutta mihin, kun mitään ei näe?

Jää ri­ti­see jal­ko­jen al­la. Mur­tuu­ko se seu­raa­val­la as­ke­leel­la, vai pet­tää­kö jää pai­kal­laan sei­so­es­sa?

Pa­ko­tan it­se­ni liik­keel­le, uu­tis­vir­ran suul­le. Pouk­koi­len ki­vi­kos­ta toi­seen ko­ro­na­kos­kes­sa. Il­mas­ton­muu­tok­sen tuu­li pu­hal­taa tun­non pos­ki­päis­tä.

Kuo­lon­kau­niin sai­ras maa­il­ma ok­set­taa. Ilon ka­to­a­mi­nen kyl­mään su­muun kau­his­tut­taa. Tu­le­vai­suus tai sen puu­te pe­lot­taa.

Maa­il­ma, jo­hon he­rään joka aa­mu, ei ole se, jos­sa kas­voin.

Ei tämä voi ol­la elä­mää.

Pait­si et­tä on.

Olen vä­sy­nyt, mut­ta en lo­pus­sa. Ei voi elää kuin en­nen, mut­ta elää voi sil­ti.

Tu­le­vaa voi har­voin näh­dä, nyt eh­kä en­tis­tä­kin huo­nom­min. Us­vas­sa ovat jo lä­hi­päi­vät, en­si vuo­des­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Sik­si siir­rän hy­vän elä­män ta­voit­tei­ta lä­hem­mäs.

Jou­lu­na kes­ki­tyn lä­heis­ten läm­pöön ja ka­ne­lin tuok­suun rii­si­puu­ros­sa. Läm­pöä tuo pien­ten tos­su­jen su­hi­na jou­lu­kuu­sen ym­pä­ril­lä tai pu­he­lu van­hal­le ys­tä­väl­le. Iloa saa luon­to­ka­dol­ta tois­tai­sek­si sääs­ty­nei­den lin­tu­jen len­toa tai uu­den­vuo­den en­sim­mäis­ten mi­nuut­tien ra­ket­ti- tai va­los­how'ta kat­sel­les­sa. Toi­voa saa sii­tä, et­tä ves­sa­pa­pe­ri ei tä­nään­kään lop­pu­nut lä­hi­kau­pan hyl­lyil­tä.

An­nan ar­moa it­sel­le ja muil­le. Muut­tu­vaa maa­il­maa on mah­do­ton saa­da val­miik­si. Riit­tää, kun tä­nään te­kee yh­teen nurk­kaan it­sel­le ti­lan, jos­sa on hyvä ol­la. Sa­mal­la luo­tan seu­raa­vaan­kin päi­vään, ja teen va­lin­to­ja sen eteen. Otan ro­kot­teet, käy­tän mas­kia. Kier­rä­tän, va­lit­sen kas­vis- ja lä­hi­ruo­ka­vaih­to­eh­don.

Vuo­den­vaih­de on lu­paus­ten ai­kaa. Minä lu­paan näh­dä hy­vän en­tis­tä tar­mok­kaam­min. Lu­paan iloi­ta te­ke­mis­tä­ni va­lin­nois­ta, joi­den seu­rauk­se­na tie­dän jät­tä­vä­ni pa­rem­man maa­il­man lap­sil­le­ni.

Kun hyvä kir­kas­tuu, tur­ha pa­han us­va väis­tyy mie­les­tä. En mus­taa päi­vää­ni miet­ti­mäl­lä sitä, et­tä tä­nä­kään vuon­na en to­den­nä­köi­ses­ti käy Te­ne­rif­fal­la – tai Taus­kin kei­kal­la.

Jär­ven­se­läl­lä sää sel­ke­nee, ja koit­taa mah­ta­va au­rin­gon­nou­su.

Ota kantaa

Näköislehti

Instagram

Instagram