Toimittajalta
Esa
 
Viippola
esa.viippola@alasatakunta.fi
17.3.2022 5.55

Onko meillä hetki aikaa puhua säästä?

Puheenaiheiden keksiminen on näinä päivinä vaikeaa. Ei oikein tiedä miten päin olisi ja mistä aloittaisi, kun tutun taikka puoliksi tuntemattoman näkee lenkkipolulla, kadulla tai tutun ruokakaupan edessä.

Vaik­ka oli­si tut­tu­kin, edel­li­ses­tä nä­ke­mi­ses­tä on voi­nut ku­lua ai­kaa. Tai sil­mät on eh­kä näh­nyt mas­kin ta­kaa, mut­tei muu­ta. Sii­tä­hän voi­kin kes­kus­te­lun aloit­taa: Uut­ta huu­li­pu­naa olet hom­man­nut tai eh­kä viik­sie­si muo­toa trim­man­nut. En ai­em­min huo­man­nut, kun oli nuo mas­kit ja kaik­kea. On se kyl­lä se ko­ro­na­kin mel­koi­nen. Serk­ku kun sai­ras­ti, niin oli sen ver­ran eri­tyi­nen ope­raa­tio, et­tä oli ihan sai­raa­la­reis­su lä­hel­lä. Ai et­tä, mah­taa­ko­han pit­kään­kin vie­lä kes­tää? Sai­si jo lop­pua.

On­ko meil­lä het­ki ai­kaa pu­hua sääs­tä? Ai­na on het­ki ai­kaa pu­hua sääs­tä! Kyl­lä ei oli­si us­ko­nut, kuin­ka sitä lun­ta tu­lee­kaan ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Ko­lat ovat ol­leet teil­lä­kin var­maan ko­e­tuk­sel­la? On­nek­si oli nii­tä ko­via pak­ka­si­a­kin, niin jak­soi isoa ki­nos­ta ko­la­ta, ihan ke­vy­es­ti nou­si ka­san pääl­le. Niin, ja sit­ten kun al­koi läm­me­tä, niin oli­han au­raus­ka­lus­ton lii­ke­kan­nal­le­pa­no mel­koi­nen, kun sitä soh­joa vain tuli ja tuli. Ju­mis­sa olit au­tol­la, pyö­räl­lä ja kä­vel­len, mi­hin­kään ei mei­nan­nut pääs­tä. Ka­ve­ri jo suun­nit­te­li ku­mi­ve­net­tä soh­jon pääl­lä sou­te­luun.

Mut­ta hie­not han­get sit­ten saa­tiin ke­vääk­si! Hiih­te­le­mään pää­see ihan kuin en­nen van­haan, pot­ku­kelk­kaan­kin pan­tiin suk­set al­le ja men­tiin pel­lon yli et­tä hei­lah­taa. Lap­sil­la on pos­kil­la rus­ke­tus­ta kuin au­rin­ko­ran­noil­la kon­sa­naan, kun ovat saa­neet hy­vis­tä säis­tä naut­tia. Pilk­ki­sää­tä­kin on ol­lut niin, et­tä ah­ve­nia ja ruu­ta­noi­ta on pa­kas­tin pul­lol­laan. Oli­kos se muu­ten teil­lä se paha kala-al­ler­gia sil­loin ker­ran, vai me­nee­kö nyt tu­tut se­kai­sin?

En­tä mi­tä­pä olet miel­tä ka­tu­jen har­jauk­ses­ta? Kyl­lä hyvä oli­si pian sit­ten pääs­tä toi­miin, et­tei enää ke­sän kor­vil­la tar­vit­se pö­ly­pil­vien kes­kel­lä va­el­lel­la. Ra­ti­see jo hiek­ka ham­pais­sa pel­käs­tä aja­tuk­ses­ta.

Hy­vin­hän se meni. En­si ker­ral­la voi sit­ten pu­hua jo koi­ran­ka­kois­ta taik­ka ke­sä­lo­mas­ta.

Ota kantaa