Puheenaiheiden keksiminen on näinä päivinä vaikeaa. Ei oikein tiedä miten päin olisi ja mistä aloittaisi, kun tutun taikka puoliksi tuntemattoman näkee lenkkipolulla, kadulla tai tutun ruokakaupan edessä.

Vaik­ka oli­si tut­tu­kin, edel­li­ses­tä nä­ke­mi­ses­tä on voi­nut ku­lua ai­kaa. Tai sil­mät on eh­kä näh­nyt mas­kin ta­kaa, mut­tei muu­ta. Sii­tä­hän voi­kin kes­kus­te­lun aloit­taa: Uut­ta huu­li­pu­naa olet hom­man­nut tai eh­kä viik­sie­si muo­toa trim­man­nut. En ai­em­min huo­man­nut, kun oli nuo mas­kit ja kaik­kea. On se kyl­lä se ko­ro­na­kin mel­koi­nen. Serk­ku kun sai­ras­ti, niin oli sen ver­ran eri­tyi­nen ope­raa­tio, et­tä oli ihan sai­raa­la­reis­su lä­hel­lä. Ai et­tä, mah­taa­ko­han pit­kään­kin vie­lä kes­tää? Sai­si jo lop­pua.

On­ko meil­lä het­ki ai­kaa pu­hua sääs­tä? Ai­na on het­ki ai­kaa pu­hua sääs­tä! Kyl­lä ei oli­si us­ko­nut, kuin­ka sitä lun­ta tu­lee­kaan ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Ko­lat ovat ol­leet teil­lä­kin var­maan ko­e­tuk­sel­la? On­nek­si oli nii­tä ko­via pak­ka­si­a­kin, niin jak­soi isoa ki­nos­ta ko­la­ta, ihan ke­vy­es­ti nou­si ka­san pääl­le. Niin, ja sit­ten kun al­koi läm­me­tä, niin oli­han au­raus­ka­lus­ton lii­ke­kan­nal­le­pa­no mel­koi­nen, kun sitä soh­joa vain tuli ja tuli. Ju­mis­sa olit au­tol­la, pyö­räl­lä ja kä­vel­len, mi­hin­kään ei mei­nan­nut pääs­tä. Ka­ve­ri jo suun­nit­te­li ku­mi­ve­net­tä soh­jon pääl­lä sou­te­luun.

Mut­ta hie­not han­get sit­ten saa­tiin ke­vääk­si! Hiih­te­le­mään pää­see ihan kuin en­nen van­haan, pot­ku­kelk­kaan­kin pan­tiin suk­set al­le ja men­tiin pel­lon yli et­tä hei­lah­taa. Lap­sil­la on pos­kil­la rus­ke­tus­ta kuin au­rin­ko­ran­noil­la kon­sa­naan, kun ovat saa­neet hy­vis­tä säis­tä naut­tia. Pilk­ki­sää­tä­kin on ol­lut niin, et­tä ah­ve­nia ja ruu­ta­noi­ta on pa­kas­tin pul­lol­laan. Oli­kos se muu­ten teil­lä se paha kala-al­ler­gia sil­loin ker­ran, vai me­nee­kö nyt tu­tut se­kai­sin?

En­tä mi­tä­pä olet miel­tä ka­tu­jen har­jauk­ses­ta? Kyl­lä hyvä oli­si pian sit­ten pääs­tä toi­miin, et­tei enää ke­sän kor­vil­la tar­vit­se pö­ly­pil­vien kes­kel­lä va­el­lel­la. Ra­ti­see jo hiek­ka ham­pais­sa pel­käs­tä aja­tuk­ses­ta.

Hy­vin­hän se meni. En­si ker­ral­la voi sit­ten pu­hua jo koi­ran­ka­kois­ta taik­ka ke­sä­lo­mas­ta.