Vuoden kääntyessä kohti loppuaan Alasatakunnan välissä ilmestyy perinteisesti levikkialueemme kyliä käsittelevä teemaliite. Minulle toimittajana teeman tekeminen on erityisen palkitsevaa, sillä siinä pääsee kertomaan sellaisia pieniä suuria tarinoita, joita muuten ei välttämättä tulisi ajatelleeksikaan.

Jo­kai­nen kylä on tär­keä. Jo­kai­ses­sa ky­läs­sä on pal­jon ker­rot­ta­vaa muil­le. Ja useim­mis­sa ky­lis­sä ta­ri­noi­den ker­to­jia on tätä ny­kyä va­li­tet­ta­van vä­hän.

Kylä-, asu­kas-, van­hem­pain- ja muut yh­dis­tyk­set te­ke­vät tal­koo­työ­tä omien nurk­kien puo­les­ta pyy­teet­tö­mäs­ti ja päi­väs­tä toi­seen. Ih­mi­set te­ke­vät ky­län elä­väk­si.

Usein ak­tii­vi­sim­mat ky­lä­e­lä­män puo­lus­ta­jat ja pe­rin­tei­den jat­ka­jat löy­ty­vät heis­tä, joil­la työ­e­lä­män kii­rei­tä on jo vä­hem­män. Ko­ke­muk­ses­ta tie­dän, et­tä ruuh­ka­vuo­si­na tun­tien mää­rä tun­tuu ole­van eri­tyi­sen ra­jal­li­nen.

Ky­lät ovat täyn­nä hy­vää ­– sel­lais­ta ar­kis­ta on­nea, jota on vai­kea muu­al­ta saa­da. Ar­jen pai­neis­sa tal­koo­lai­sek­si läh­te­mi­nen ja sen hy­vän ja­ka­mi­nen muil­le tun­tuu vai­ke­al­ta. Ko­ke­muk­ses­ta voin sa­noa, et­tä se­kin jo pal­kit­see, kun läh­tee mu­kaan mui­den jär­jes­tä­miin oman ky­län rien­toi­hin. Sil­loin te­ki­jät ko­ke­vat, et­tä tal­koo­työl­lä on tar­koi­tus. Ja osa kä­vi­jöis­tä eh­kä in­nos­tuu jat­kos­sa te­ki­jöik­si.

Hy­vää on myös naa­pu­ri­ky­läs­sä, tai vaik­ka vä­hän kau­em­pa­na­kin. Kan­nat­taa her­käl­lä kor­val­la kuun­nel­la mui­den­kin ky­lien ta­ri­noi­ta – it­sel­le pa­ras hyvä voi hy­vin­kin löy­tyä jos­tain siel­tä.

Ky­lä­e­lä­mäs­sä hy­vän vas­ta­koh­ta on hil­jai­suus. Jot­ta oman ky­län ja naa­pu­rien­kin ta­ri­nat py­sy­vät elos­sa, pi­tää kaik­kien ky­lien ta­ri­noi­ta ker­toa eteen­päin ta­val­la tai toi­sel­la.

So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa hil­jai­suus on help­po rik­koa.

#oma­ky­lä­rok­kaa, #pa­ras­ta­just­meil­lä

Kan­nus­tan myös yh­teis­työ­hön kun­nan kans­sa. Ko­ke­muk­se­ni on, et­tä vir­ka­mie­het neu­vo­vat ky­lä­ak­tii­ve­ja mie­lel­lään.

Mie­lel­läm­me olem­me me leh­den­te­ki­jät­kin sii­nä mu­ka­na. Ky­lis­sä on elä­mää ym­pä­ri vuo­den, ja ym­pä­ri vuo­den me­kin sii­tä ker­rom­me.

Mitä ki­vaa teil­lä on tie­dos­sa?