Työn perässä etelään muuttaneena mutta säännöllisesti pohjoisessa sukuloivana Suomen eri kulkuväylät ovat tulleet vuosien saatossa minulle hyvin tutuiksi.

Tie­dän mi­nul­le su­ju­vim­mat rei­tit, ja par­haat py­säh­dys­pai­kat osaan lu­e­tel­la ul­ko­muis­tis­ta. Tai siis tie­sin ja osa­sin, en­nen kuin pan­de­mia pani kai­ken se­kai­sin.

Ko­ro­na­vi­ruk­sen ja ra­joi­tus­ten tul­tua ar­keen on ai­em­pi suu­rin piir­tein sään­nöl­li­nen mat­kai­lu vaih­tu­nut sa­tun­nai­siin ja hy­vin suun­ni­tel­tui­hin py­räh­dyk­siin poh­joi­seen. Reit­ti on jo­ta­kuin­kin sama, mut­ta kaik­ki muu on uut­ta.

En­nen oli Ku­ri­kan (mi­nul­le ai­na Ja­las­jär­ven) Juus­to­por­til­la lei­pä­juus­toa ja lak­kaa (hil­laa), nyt kor­kein­taan nos­tan jal­kaa kaa­sul­ta pel­ti­po­lii­sin koh­dal­la. Park­ki­paik­ka on täy­si niin kuin en­nen­kin, mut­ta nyt au­to­ri­vi ai­heut­taa sen, et­tä näen mie­les­sä­ni ra­ken­nuk­sen ym­pä­ril­lä vih­re­ää us­vaa ja ko­ro­na­vi­rus­ta le­vit­tä­viä tuo­mi­on­päi­vän kär­pä­siä. Hyi ol­koon.

En­nen oli aja­mi­nen poh­joi­seen mu­ka­va päi­vän reis­su, nyt men­nään ves­sa­hä­täi­nen tus­kan­hi­ki ot­saa ja sel­kä­ran­kaa pit­kin va­lu­en niin pit­käl­le kuin en­nen py­säh­dys­tä suin­kin pää­see. Per­heen yh­tei­nen le­po­het­ki tu­lee näp­pä­räs­ti p-pai­kal­la pus­ka­pis­sal­la.

Jo tois­ta ke­vät­tä jat­ku­va uu­si epä­nor­maa­li vai­kut­taa tie­tys­ti myös reis­sui­hin va­rau­tu­mi­seen. En­nen eväi­tä ei juu­ri pa­kat­tu, nyt mat­kal­le teh­dään täy­si kat­taus huo­neen­läm­pöä kes­tä­viä eväi­tä tääl­tä Ou­luun saak­ka. Epä­tie­teel­li­ses­ti ar­vi­oi­sin, et­tä tämä on li­sän­nyt kas­vis­ten ja he­del­mien osuut­ta mat­ka­päi­vien muo­na­lis­tal­la – maa­il­maa uh­kaa­va ko­ro­na­vi­rus on siis pa­ran­ta­nut ruo­ka­ym­py­rä­ni koos­tu­mus­ta. Hu­raa.

Ai­na ei kui­ten­kaan jak­sa ome­na­loh­ko­jen voi­mal­la koko mat­kaa. Tämä sa­tun­nai­nen pit­kän­mat­ka­lai­nen an­taa ison ylä­peu­kun kai­kil­le eri toi­mi­joil­le, joil­la jo oli tai joil­le ko­ro­na-ajan myö­tä on tul­lut mah­dol­li­suus ruu­an mo­bii­liin en­nak­ko­ti­laa­mi­seen. Pih­viä (kana- tai kas­vis-) pu­he­li­mel­la – kä­te­vää!

Näil­lä men­nään nyt, mut­ta muu­tok­ses­ta on jo toi­vei­ta. Mi­kä­li hal­li­tuk­sen ko­ro­na­vau­nu me­nee kaa­vail­lus­ti maa­liin, lop­pu­ke­säs­tä py­säh­dyn Ja­las­jär­vel­lä syö­mään hil­la­juus­to­ni tup­la­na. Sit­ten teen ai­na­kin yh­den reis­sun ju­nal­la – sen mu­ka­vam­paa ei mat­kus­ta­mi­nen voi ol­la­kaan.