Kun mieli on väsynyt, rasita ruumista. Tuollainen lause oli työkaverin seinällä vuosia sitten, ja osui silmiin niin usein, että jäi mieleen.

Van­ha vii­saus ja hyvä neu­vo. Ko­ke­muk­ses­ta tie­tää, et­tä tyl­syy­den ja ala­ku­lon tul­len usein aut­taa, kun vain ryh­tyy te­ke­mään jo­tain pien­tä ja ar­kis­ta.

En­ti­sai­ko­jen ih­mi­set osa­si­vat sen eh­kä pa­rem­min kuin me. Muis­tan, mi­ten mum­mul­la oli ta­pa­na ot­taa huo­not, ikä­vät tai su­rul­li­set asi­at vas­taan: Het­ken py­säh­dys, kat­se jos­sain kau­ka­na, eh­kä joku huo­kaus tai ää­ne­tön ru­kous, mut­ta sit­ten jat­kui­vat as­ka­reet, pe­ru­noi­den kuo­ri­mi­nen tai pyy­kin si­lit­tä­mi­nen tai mikä nyt sat­tui kes­ken ole­maan.

Joku kuu­lem­ma al­kaa sii­vo­ta kaap­pe­ja, kun maa­il­ma järk­kyy.

Ru­tii­nien siu­naus on juu­ri sii­nä. Ne an­ta­vat kä­sil­le työ­tä ja mie­lel­le ai­kaa ja rau­haa työs­tää asi­oi­ta. Tun­tuu kuin elä­mä oli­si kai­kes­ta huo­li­mat­ta hal­lin­nas­sa.

Pa­ras­ta ru­tii­nien an­ta­maa te­ra­pi­aa ovat pi­ha­työt. Ole­vien ja tu­le­vien mu­reh­ti­mi­nen kes­key­tyy, unoh­tuu­kin, tai ku­tis­tuu uu­siin mit­ta­suh­tei­siin, kun kään­tää kas­vi­maa­ta, leik­kaa pak­ka­sen lan­nis­ta­mia ke­sä­kuk­kia tai ha­ra­voi. Pu­hu­mat­ta­kaan ke­vään ja ke­sän puu­tar­ha­töis­tä, joi­hin kuu­luu vie­lä bo­nuk­se­na uu­den kas­vun seu­raa­mi­nen.

Ko­vin ar­ki­nen lää­ke, mut­ta toi­mii. Ja sii­nä on se­kin hyvä puo­li, et­tä työ ei lopu kes­ken ei­kä tule val­miik­si ja sil­ti työn­sä jäl­jen nä­kee heti. Sii­nä saa myös ai­kaan jo­tain konk­reet­tis­ta – tun­ne mer­ki­tyk­set­tö­myy­des­tä tai tur­huu­des­ta ei kuu­lu puu­tar­ha­töi­hin.

Pi­ha­töis­sä voi myös tun­tea ole­van­sa osa jo­tain suu­rem­paa suun­ni­tel­maa: muu­ta­mien kuu­kau­sien ku­lut­tua kom­pos­tis­ta saa taas jo le­vit­tää mul­taa ja pen­keis­tä, jot­ka nyt tyh­je­ne­vät, pus­kee uut­ta vih­re­ää.

Ai­na­kin Yh­dys­val­lois­sa täs­tä ai­hees­ta on teh­ty yli­o­pis­to­tut­ki­mus­ta­kin. Tie­de se­lit­tää asi­aa niin, et­tä pi­hoil­la ja puu­tar­hois­sa elää har­mi­ton bak­tee­ri, joka saa eli­mis­tön tuot­ta­maan enem­män se­ro­to­nii­nia. Se taas sekä tor­juu ma­sen­nus­ta et­tä ren­tout­taa, vir­kis­tää ja li­sää on­nel­li­suut­ta.

Ei­pä muu­ta kuin sitä bak­tee­ria hank­ki­maan sit­ten vain tä­nään­kin – vaik­ka eh­käi­se­mään jo en­nal­ta syk­syn ala­ku­loa.