"Kaiken kaikkiaan olet tehnyt erinomaista työtä.”

Palautteen saaminen on ihanaa.

En malttanut lopettaa opiskelua, kun valmistuin ja sain työpaikan. Saan työn ohella harrastetut suomi toisena kielenä -opettajan opinnot pian tehdyksi, ja pohdiskelen, mitä opiskelisin seuraavaksi. Kun aika ja energia riittää, voisin yhtä hyvin tehdä töitäkin sivutoimisesti sen sijaan, että maksan siitä, että pääsen näkemään vaivaa. Koen kuitenkin opiskelun niin palkitsevana, että se kannattaa.

Si­vis­tyk­sen li­sää­mi­nen ei var­maan ole kos­kaan pa­hit­teek­si, ja opis­ke­le­mal­la saa oi­kein mer­kin­nän sii­tä, et­tä tie­tää ja tai­taa – epä­vi­ral­li­ses­ti­han sitä voi op­pia pal­jon enem­män, mut­ta opi­tun tiet­tä­väk­si te­ke­mi­nen on sil­loin vai­ke­am­paa. Eni­ten mi­nua ajaa opis­ke­luun eh­kä vää­rän­kin­lai­nen mo­tii­vi: tyk­kään teh­dä sitä, mis­sä tie­dän ole­va­ni hyvä ja mikä mi­nua kiin­nos­taa, ja saan sii­tä kau­pan pääl­le sään­nöl­li­ses­ti pa­lau­tet­ta.

Tie­dän, et­ten ole ihan sur­kea työs­sä­ni­kään, ja saan toki jos­kus sii­tä­kin on­nis­tu­mi­sen elä­myk­siä ja pa­lau­tet­ta. Kyl­mä to­tuus vain on, et­tä suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa ih­mi­nen jät­tää useim­mi­ten kou­lun­penk­kien mu­ka­na taak­seen myös pa­laut­teen an­ta­mi­sen kult­tuu­rin.

Kir­jan­pi­tä­jäys­tä­vä­ni juu­ri to­te­si, et­tä hä­nel­le pa­ras­ta pa­lau­tet­ta on, kun ve­rot­ta­ja on ai­van hil­jaa – sil­loin tie­tää teh­neen­sä työn hy­vin. Työ­tä­te­ke­vä saa usein it­se et­siä ja tul­ki­ta pa­laut­teen­sa.

Vaik­ka kii­tok­sen saa­mi­nen tun­tuu hy­väl­tä, ke­hit­tä­vin­tä on saa­da sitä ra­ken­ta­vaa pa­lau­tet­ta. Kou­lu­maa­il­mas­sa pa­laut­teen an­ta­mis­ta mah­dol­li­sim­man hyö­dyl­li­sel­lä ta­val­la on tut­kit­tu ja hi­ot­tu. Jot­ta ne­ga­tii­vi­nen pa­lau­te me­nee pe­ril­le, pi­tää ol­la myös on­nis­tu­mi­sen elä­myk­siä ja po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta, ovat kas­va­tus­tie­tei­li­jät ar­vi­oi­neet.

Sitä ei var­maan kiis­tä ku­kaan, et­tä pa­laut­teen saa­mi­sel­la yli­pää­tään on mer­ki­tys­tä. Mik­si se ei pä­ti­si yh­tä lail­la työ­e­lä­mään kuin kou­lu­maa­il­maan­kin? Näi­nä haas­ta­vi­na ai­koi­na pie­ni­kin li­sä­pa­nos­tus pa­laut­tee­nan­ta­mi­seen sekä yl­hääl­tä alas, al­haal­ta ylös et­tä vie­reen voi­si pa­ran­taa työ­mo­ti­vaa­ti­o­ta ja -ta­po­ja sekä työn­jäl­keä ja te­hok­kuut­ta joka iki­sel­lä työ­pai­kal­la alas­ta riip­pu­mat­ta.